Älykäs erikoistuminen ja maaseutupolitiikka

Jukka Teräs
Tekniikan tohtori, MBA
Nordregio

 

Euroopan unionin innovaatiopolitiikan yhdeksi kulmakiveksi on viime vuosina muodostunut älykäs erikoistuminen (smart specialisation) – maiden ja alueiden tulee tunnistaa ja valita omat vahvuusalueensa, joihin tulevaisuuden panostukset ja investoinnit kohdennetaan. Älykkäällä erikoistumisella pyritään uusien innovaatioiden synnyttämiseen etenkin suuntaamalla tutkimus- ja kehityspanoksia valituille erikoisaloille. 

Tässä katsauksessa kuvataan älykkään erikoistumisen käyttöönottoa Euroopan unionissa sekä esitellään alan keskeistä kirjallisuutta maaseutualueiden näkökulmasta. Katsaus esittelee lisäksi toimintamallin käyttöönottoa etenkin pohjoisten harvaan asuttujen alueiden näkökulmasta. Lapin älykäs maaseutuklusteri esitellään katsauksessa esimerkkinä toimintamallin soveltamisesta Suomen maaseutualueille. Katsauksen lopuksi pohditaan älykkään erikoistumisen mahdollisuuksia maaseutupolitiikan terävöittäjänä tulevaisuudessa.

Maaseudun liikkumis- ja kuljetuspalvelut tulevaisuudessa

Jenni Eckhardt
DI, erikoistutkija
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy 

Heli Siirilä
HTM, projektipäällikkö
Vaasan yliopisto,
Levón-instituutti

Lasse Nykänen
 DI, tutkija
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

 

Klikkaa katsaukseen

Liikennesektorin hallinto, järjestäminen, tekniikka ja yritystoiminta muuttuvat ja vaikuttavat arjen rutiineihin. Muutosten taustalla on useita tekijöitä. Kun valtion tuki julkiselle liikenteelle on ollut vuosittain yli miljardi euroa (HE 2016), tavoitellaan siihen hallitusohjelman mukaan kymmenen prosentin säästöä (LVM 2017a). Myös Suomen tavoite vähentää liikenteen päästöjä noin puolella vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tilanteeseen verrattuna edellyttää merkittäviä uudistuksia liikennealalla (Ympäristöministeriö 2017). Liikenteen päästöjä pyritään vähentämään hyödyntämällä vähäpäästöisiä teknologioita ja uusiutuvia polttoaineita sekä parantamalla liikenteen palveluiden energiatehokkuutta (LVM 2018a).

Muutoksessa on tärkeä huomioida maaseudun olosuhteet ja tarpeet. Tässä katsauksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: millä tavalla liikenne on muutoksessa ja mikä on maaseudun liikenteen nykytila? Millaisia maaseudun tulevaisuuden liikennettä rakentavia ja tukevia kokeiluja ja palveluita on toteutettu Suomessa ja ulkomailla?

Paradokseista kohti maaseudun laajennettua merkitystodellisuutta

Ilkka Luoto
FT, yliopistonlehtori
Vaasan yliopisto

 

Klikkaa katsaukseen

Aluepoliittista keskustelua seuranneet eivät ole voineet olla huomaamatta, että maaseutu-kaupunki ‑tematiikasta ponnistava keskustelu on voimissaan 2010-luvulla. Kärkevän sanailun ohella myös sovittelevat ja yhteisiä intressejä korostavat puheenvuorot ovat lisääntyneet. Teema näyttäisi kiinnostavan niin poliitikkoja kuin kansalaisiakin. Katsaukseni lähtökohtana on, että historiallista vastakkain asettelua on määrittänyt tietynlainen käsitteellinen epäselvyys (Pahl 1966; Dymitrow & Stenseke 2016). Hyödynnän maaseudun sekä kaupungin itseristiriitaisuuden kuvaamisessa paradoksiteorian (Smith & Lewis 2011) keskeisintä oivallusta vastakkaisiltakin näyttävien teemojen riippuvuussuhteesta. Paradoksaalisuuden valossa tarkasteltuna maaseutu ei näyttäydy yksiulotteisena eikä itseriittoisena. 

Maaseudun ja kaupungin konflikti Maaseudun tulevaisuus -lehden sivuilla 1916–1918

Aapo Jumppanen
YTT, FM, Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

 

Klikkaa katsaukseen!

Maaseudun tulevaisuus -lehden ensimmäinen numero julkaistiin 1.10.1916. Kyseessä oli johtaville maanviljelijöille suunnattu yleissivistävä kulttuurilehti ja osuustoimintatyön puolestapuhuja, jonka tehtävänä oli:

”- – edistää maaseudun yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen muodostumista terveeseen suuntaan”

 Maaseudun tulevaisuus (MT) 1.10.1916, s.10.

Poliittisesti Maaseudun tulevaisuus oli lähellä Maalaisliittoa, ja monet puolueen keskeiset ideologit kuten Santeri Alkio ja Hannes Gebhard kirjoittivat siihen säännöllisesti. Myös maalaisliittolaiset poliitikot sekä Maataloustuottajain keskusliiton toiminta saivat paljon palstatilaa lehden sivuilla. Vuosina 1916–1917 lehdellä oli vain joitakin tuhansia tilaajia, ja se julkaistiin kolme kertaa kuukaudessa. Vuonna 1919 kulttuuripainotus alkoi jäädä vähemmälle huomiolle, kun Maataloustuottajain keskusliitto alkoi vastata lehden toimittamisesta. (Laaksonen 2006, 7; Teräväinen 2016)

Tämä katsaus on rajattu vuosiin 1916–1918 ja tarjoaa poikkileikkauksen siitä ajasta, kun Maaseudun tulevaisuus oli voimakkaimmin suuntautunut maaseutukulttuurin ja sivistyksen tukemiseen. Teksti pohjautuu aiemmin pitämiini esitelmiin ”Maaseudun ja kaupungin konflikti? Sisällissodan aika Maaseudun tulevaisuuden sivuilla 1916–1918” (Oppiva maaseutu – 24. Maaseutututkijatapaaminen 25.8.2016, Rovaniemi) sekä ”’Country is the Mother of the City’ – Rural Identity Making and Antiurbanization in a Finnish Farmer’s Periodical 1916–1918” (International Society for Cultural History 2017, 28.6.2017, Uumaja), jotka on toteutettu osana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin hallinnoimaa Maaseudun ja kaupungin suhteet yhteiskunnallisissa keskusteluissa Suomessa 1860-luvulta nykyaikaan -hanketta.

Tutkimuskysymyksinä ovat: Miten maaseudun ja kaupungin välisiä eroja ja vastakkainasetteluja tuotettiin Maaseudun tulevaisuuden sivulla vuosina 1916–1918 ja miksi. Toisin sanoen mitkä piirteet modernisoituvassa yhteiskunnassa kuvattiin niin uhkaavina, että ne olivat suoranaiseksi vaaraksi maaseudun tulevaisuudelle ja täten edellyttivät maaseudun ja sen asukkaiden aktiivista puolustamista.

Kyläyhdistykset ja yhteiskunnallisen yrittäjyys?

Katja Rinne-Koski
HTM, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Merja Lähdesmäki
KTT, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Anne Matilainen
MMM, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

 

 

Klikkaa katsaukseen!

Käynnissä oleva kunta- ja maakuntahallintouudistus on sekava nippu erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Sen suunnittelua on leimannut toisaalta epävarmuus siitä, millainen malli olisi sopivin ja toisaalta varmuus siitä, että vanhat rakenteet eivät enää toimi, ja nyt on aika uusille ajatuksille. Uudistuksen jälkeen osa suurista lakisääteisistä tehtävistä siirtyy maakuntahallinnon järjestettäväksi, ja kuntien vastuulla on entistä vahvemmin elinvoiman kehittäminen ja asukkaiden hyvinvoinnin parantaminen sekä palvelutarpeisiin vastaaminen. Jatkossa kunta tulee muodostumaan ensisijaisesti paikallisista lähtökohdista käsin: tämä avaa uusia mahdollisuuksia tuoda esiin paikallisia ratkaisuja palvelutoiminnan kehittämiseksi ja tuottamiseksi. Palvelurakenteen kehitys on monen kunnan kohdalla ollut karua tarinaa ja on selvää, että maaseutu tarvitsee kipeästi uusia avauksia sen kehittämiseksi.

Maatilat kasvatuksen ja kuntoutuksen ympäristöinä – kokeilutoiminnan kautta kasvuun

Anja Yli-Viikari 
Tutkija, MMT
Luonnonvarakeskus

Maria Suomela
Projektipäällikkö, MMM
Seinäjoen ammattikorkeakoulu

 

Klikkaa katsaukseen!

Maatilojen käyttö osana sosiaalipalveluiden järjestelmää on suhteellisen yleistä muun muassa Hollannissa, Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomessa maatilojen potentiaalia ei ole vielä laajalti tunnistettu, vaikkakin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan muodot ovat jo tulleet laajalti tunnetuiksi lasten ja nuorten palveluiden parissa.

Alan kehittymistä vaikeuttaa sen monialaisuus niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin. Vaikka tutkittua tietoa maatilojen ja luonnon elementtien hyödyllisyydestä saadaan jatkuvasti lisää, kuntouttaviin ympäristöihin liittyvän monivaikutteisuuden ymmärtäminen on edelleen haaste.

Suomen keskittyvä elintarviketeollisuus

Toivo Muilu
FT, tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus (Oulu)

Csaba Jansik
PhD, erikoistutkija
Luonnonvarakeskus (Helsinki)

Olli Wuori
HTT, dosentti, erikoistutkija
Luonnonvarakeskus (Helsinki)

Olli Lehtonen
FT, erikoistutkija
Luonnonvarakeskus (Helsinki)

 

Klikkaa katsaukseen!

Tarkastelemme tässä katsauksessa elintarviketeollisuuden ja osin maatalouden merkitystä Suomen seutukuntien taloudessa. Kuinka keskittynyttä Suomen elintarviketeollisuus ja sen päätoimialat ovat rakenteellisesti ja alueellisesti? Pohdimme lyhyesti myös toimialan viimeaikaisia trendejä, kuten ruokapoliittisiin linjauksiin ja paikalliseen tuotantoon nojautuvan luomu- ja lähiruoan merkitystä elintarviketeollisuudessa.

Puun energiakäytön julkinen ohjaus maaseudun sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta

Marjatta Hytönen

 

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Suomessa on pitkä metsien monikäytön perinne. Viime vuosina metsien monikäyttöön perustuvat elinkeinot ovat monipuolistuneet ja vahvistuneet maaseudulla. Ministeriöiden ja maakuntahallintojen strategioissa mainittuja maaseutuoloihin sopivia pienimuotoisia metsäelinkeinoja ovat pitkään olleet puunjalostus, keräilytuotteiden hyödyntäminen ja metsien matkailukäyttö. Viime vuosina niiden rinnalle on tullut puun energiakäyttö.

Puun energiakäytön suuret linjat tunnetaan kansantalouden näkökulmasta hyvin. Myös pienimuotoista puun energiakäyttöä on tutkittu teknis-tuotannollisesta näkökulmasta. Yhteiskunnallisia ja paikallistaloudellisia kysymyksiäkin on selvitetty (esim. Åkerman & Jänis 2005). Puuenergian tuotannon sosiaalista kestävyyttä on tarkasteltu ainakin kahdessa artikkelissa (Leskinen ym. 2006; Huttunen 2009). Tämä katsaus täydentää aiempaa yhteiskunnallista selvitystoimintaa päivittämällä puun energiakäytön nykytilaa, kuvaamalla lyhyesti julkisen hallinnon käyttämiä energiapolitiikan ohjauskeinoja ja tarkastelemalla sosiaalista kestävyyttä hyvinvointiteorian avulla.

Maaseutualueiden ja niiden yrityksien mahdollisuudet paikallisen hajautetun energiantuotannon liiketoimintaan

Ville Tuomi
KTT, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti

Ari Haapanen
KTM, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti

 

tuomi_haapanen

Klikkaa katsaukseen!

Hajautettu biotalous ja energiantuotanto nähdään monessa tutkimuksessa alue- ja paikallistason vaikutuksiltaan sekä erityisesti harvaan asuttujen ja maaseutualueiden elinvoimaisuuden kannalta merkityksellisenä.

Hajautetussa energiantuotannossa aluekehityksen näkökulmasta keskeistä on biotalouden jalostusarvon nostaminen ja maksimointi ennen materiaalien, jalosteiden tai tuotteiden kuljetusta suuremmille markkinoille. Oleellista on lisäksi alueiden omien ominaispiirteiden ja vahvuuksien huomiointi ja arvostaminen, yhteisen tulevaisuusvision ja -tavoitteen etsiminen, sekä toimijoiden avoin ja määrätietoinen yhteistyö näiden saavuttamiseksi.

Meidän tutkimuksessamme tavoitteena oli selvittää sekä välittää tietoa kansalliselle, alue- ja paikallistasolle siitä, millaisia mahdollisuuksia erityyppisillä maaseutualueilla ja niiden yrityksillä on paikallisen hajautetun energiantuotannon liiketoimintaan.

Erityistuen merkitys alkuperäisrotujen kasvattajille

Taina Lilja

YTM, tutkija, Luonnonvarakeskus Jokioinen

 

Lilja 2016

KLIKKAA KATSAUKSEEN!

Suomaisten alkuperäis- eli maatiaisrotujen alamäki alkoi maataloustuotannon modernisoitumisesta toisen maailmansodan jälkeen: lypsykarjat vähenivät ja samaan aikaan karjojen koko kasvoi. Itä-, pohjois- ja länsisuomenkarjan lehmät vaihdettiin tuottavampiin tai risteytettiin ulkomailta tuoduilla roduilla.

Tässä katsauksessa tarkastelen alkuperäisrotujen säilyttämiseen suunnatun erityistuen merkitystä itä- ja länsisuomenkarjaa kasvattavien tilojen näkökulmasta ympäristötuen ohjelmakaudella 2007–2013. Katsauksen analyysiosuudessa kysyn, mikä on erityistuen merkitys itä- ja länsisuomenkarjan kasvattajille. Mitä toiveita kasvattajilla on tuen määrän ja tukiehtojen suhteen? Minkälaiset toimenpiteet parhaiten edistäisivät uhanalaisten rotujen säilyttämistä maatiloilla? Kiinnostuksen kohteena analyysissä on myös se, miten eri rotujen, itä- ja länsisuomenkarjan, ylläpitäjien näkemykset poikkeavat toisistaan tukipolitiikan suhteen.