Suomalaisten maatilojen resilienssi osana tulevaisuuden ruokaturvaa

Antti Puupponen
YTT, tutkijatohtori

Ari Paloviita
KTT, dosentti

Teea Kortetmäki
YTM, tohtorikoulutettava

Tiina Silvasti
VTT, professori

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa tarkastellaan maatilojen asemaa suomalaisen ruokaturvan kontekstissa. Maataloutta voidaan pitää haavoittuvaisena osana elintarvikejärjestelmässä. Sen vuoksi on tärkeää tarkastella sen asemaa kansallisen ruokaturvan takaajana. Selviytyäkseen maatiloilla täytyy olla resilienssiä eli kykyä mukautua väistämättä tapahtuviin muutoksiin. Artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa haastateltiin 15 elintarvikejärjestelmän asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä. Analyysissä on hyödynnetty Darnhoferin jaottelua maatilojen resilienssin ulottuvuuksista.

Tutkimuksen tulosten mukaan maatalouden ongelmat liittyvät kannattavuuteen, sukupolvenvaihdosten onnistumiseen sekä ympäristönmuutoksiin. Näiden johdosta tilojen toiminta voi heikentyä niin, että sillä on negatiivinen vaikutus tulevaisuuden ruokaturvaan. Tämän vuoksi viljelijöiden täytyy omaksua uusia taitoja ja lisätä joustavuutta. Lisäksi poliittisia ohjauskeinoja on uudistettava. Tärkeään asemaan nousevat myös alueelliset ja paikalliset elintarvikejärjestelmät. Vauraana länsimaana Suomi voi tukeutua ruokaturvassa myös globaaleihin elintarvikemarkkinoihin. Asiantuntijahaastatteluissa tämä ei kuitenkaan noussut esiin, vaan niissä omavaraisuutta ja kotimaista maataloutta pidettiin huoltovarmuuden ja siten ruokaturvan kannalta välttämättömänä. Tilojen resilienssi koostuu myös ulkopuolisista tekijöistä, joten sen toteuttaminen tulee nähdä laajemmin osana ruokapolitiikkaa.

Maatilat kasvatuksen ja kuntoutuksen ympäristöinä – kokeilutoiminnan kautta kasvuun

Anja Yli-Viikari 
Tutkija, MMT
Luonnonvarakeskus

Maria Suomela
Projektipäällikkö, MMM
Seinäjoen ammattikorkeakoulu

 

Klikkaa katsaukseen!

Maatilojen käyttö osana sosiaalipalveluiden järjestelmää on suhteellisen yleistä muun muassa Hollannissa, Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomessa maatilojen potentiaalia ei ole vielä laajalti tunnistettu, vaikkakin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan muodot ovat jo tulleet laajalti tunnetuiksi lasten ja nuorten palveluiden parissa.

Alan kehittymistä vaikeuttaa sen monialaisuus niin Suomessa kuin muualla Euroopassakin. Vaikka tutkittua tietoa maatilojen ja luonnon elementtien hyödyllisyydestä saadaan jatkuvasti lisää, kuntouttaviin ympäristöihin liittyvän monivaikutteisuuden ymmärtäminen on edelleen haaste.