Puun energiakäytön julkinen ohjaus maaseudun sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta

Marjatta Hytönen

 

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Suomessa on pitkä metsien monikäytön perinne. Viime vuosina metsien monikäyttöön perustuvat elinkeinot ovat monipuolistuneet ja vahvistuneet maaseudulla. Ministeriöiden ja maakuntahallintojen strategioissa mainittuja maaseutuoloihin sopivia pienimuotoisia metsäelinkeinoja ovat pitkään olleet puunjalostus, keräilytuotteiden hyödyntäminen ja metsien matkailukäyttö. Viime vuosina niiden rinnalle on tullut puun energiakäyttö.

Puun energiakäytön suuret linjat tunnetaan kansantalouden näkökulmasta hyvin. Myös pienimuotoista puun energiakäyttöä on tutkittu teknis-tuotannollisesta näkökulmasta. Yhteiskunnallisia ja paikallistaloudellisia kysymyksiäkin on selvitetty (esim. Åkerman & Jänis 2005). Puuenergian tuotannon sosiaalista kestävyyttä on tarkasteltu ainakin kahdessa artikkelissa (Leskinen ym. 2006; Huttunen 2009). Tämä katsaus täydentää aiempaa yhteiskunnallista selvitystoimintaa päivittämällä puun energiakäytön nykytilaa, kuvaamalla lyhyesti julkisen hallinnon käyttämiä energiapolitiikan ohjauskeinoja ja tarkastelemalla sosiaalista kestävyyttä hyvinvointiteorian avulla.

Maaseutualueiden ja niiden yrityksien mahdollisuudet paikallisen hajautetun energiantuotannon liiketoimintaan

Ville Tuomi
KTT, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti

Ari Haapanen
KTM, Vaasan yliopisto, Levón-instituutti

 

tuomi_haapanen

Klikkaa katsaukseen!

Hajautettu biotalous ja energiantuotanto nähdään monessa tutkimuksessa alue- ja paikallistason vaikutuksiltaan sekä erityisesti harvaan asuttujen ja maaseutualueiden elinvoimaisuuden kannalta merkityksellisenä.

Hajautetussa energiantuotannossa aluekehityksen näkökulmasta keskeistä on biotalouden jalostusarvon nostaminen ja maksimointi ennen materiaalien, jalosteiden tai tuotteiden kuljetusta suuremmille markkinoille. Oleellista on lisäksi alueiden omien ominaispiirteiden ja vahvuuksien huomiointi ja arvostaminen, yhteisen tulevaisuusvision ja -tavoitteen etsiminen, sekä toimijoiden avoin ja määrätietoinen yhteistyö näiden saavuttamiseksi.

Meidän tutkimuksessamme tavoitteena oli selvittää sekä välittää tietoa kansalliselle, alue- ja paikallistasolle siitä, millaisia mahdollisuuksia erityyppisillä maaseutualueilla ja niiden yrityksillä on paikallisen hajautetun energiantuotannon liiketoimintaan.

Erityistuen merkitys alkuperäisrotujen kasvattajille

Taina Lilja

YTM, tutkija, Luonnonvarakeskus Jokioinen

 

Lilja 2016

KLIKKAA KATSAUKSEEN!

Suomaisten alkuperäis- eli maatiaisrotujen alamäki alkoi maataloustuotannon modernisoitumisesta toisen maailmansodan jälkeen: lypsykarjat vähenivät ja samaan aikaan karjojen koko kasvoi. Itä-, pohjois- ja länsisuomenkarjan lehmät vaihdettiin tuottavampiin tai risteytettiin ulkomailta tuoduilla roduilla.

Tässä katsauksessa tarkastelen alkuperäisrotujen säilyttämiseen suunnatun erityistuen merkitystä itä- ja länsisuomenkarjaa kasvattavien tilojen näkökulmasta ympäristötuen ohjelmakaudella 2007–2013. Katsauksen analyysiosuudessa kysyn, mikä on erityistuen merkitys itä- ja länsisuomenkarjan kasvattajille. Mitä toiveita kasvattajilla on tuen määrän ja tukiehtojen suhteen? Minkälaiset toimenpiteet parhaiten edistäisivät uhanalaisten rotujen säilyttämistä maatiloilla? Kiinnostuksen kohteena analyysissä on myös se, miten eri rotujen, itä- ja länsisuomenkarjan, ylläpitäjien näkemykset poikkeavat toisistaan tukipolitiikan suhteen.

 

Neoendogeenisia näkökulmia Leader-toimintaryhmien kansainvälistymiseen

Päivi Pylkkänen

FM, projektipäällikkö, Ruralia-instituutti

Aapo Jumppanen

YTT, FM, tutkijatohtori, Ruralia-instituutti

 

Pylkkänen & Jumppanen 2016

KLIKKAA KATSAUKSEEN!

Katsauksemme käsittelee kansainvälistä yhteistyötä osana eurooppalaista maaseudun kehittämistä. Tarkastelemme Suomen 54 Leader-ryhmän ohjelmakaudella 2007–2013 toteuttamaa 94 varsinaista kansainvälistä Leader-hanketta ja 86 kansainvälisen yhteistyön esiselvityshanketta. Tätä valtioiden välistä yhteistyötä, johon viitataan Euroopan unionin asiakirjoissa nimellä Transnational Co-operation (TNC), esittelee laajemmin viime vuonna tekemämme maa- ja metsätalousministeriön tilaama selvitys (Pylkkänen ym. 2015). Tämän katsauksen lähtökohtana oli puolestaan kysymys, minkälaisilla käsitteillä Leader -toiminnan kansainvälistä yhteistyötä on tutkimuskirjallisuudessa hallittu? Samalla syntyi rajaus esitellä laajan selvitysaineiston yhtä valittua puolta. Paikansimme ilmiöksi neoendogeenisen kehittämisen, jota vasten esittelemme jäljempänä nostoja Suomen Leader-ryhmien kansainvälisestä yhteistyöstä. Käytännössä suuntaamme huomion ensisijaisesti toimintaryhmien kansainvälisen vuorovaikutuksen rakenteisiin ja tarkoitusperiin. Lopussa pohdimme kokoavasti TNC-hanketoimintamme ilmentämää neoendogeenisuutta ja sen mahdollista kritiikkiä.

Maaseudun kulttuuriperinnön hyödyntäminen

Jouni Kaipainen

Tutkija, KTT
Jyväskylän yliopisto
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Kulttuuriperinnön suojelu ja hyödyntäminen on nyt ajankohtaista monesta syystä. Kulttuuriperintömatkailun lisääntyminen, perinteen näkeminen taloudellisena voimavarana ja Unescon Maailmanperintölistan kohteiden kasvu yli tuhannen ovat kaikki merkkejä kulttuuriperinnön nousukaudesta (Logan ym. 2016, 1). Arjen kulttuurin hyväksyminen osaksi kulttuuriperintöä on johtanut käsitteen käyttöalan laajenemiseen ja jokapaikan kulttuuriperintöön (Atkinson 2008).

Maantieteellisen mittakaavan ja kulttuuriperinnön välillä on erikoinen ajallinen suhde. Kun aiemmin kulttuuriperintöä tarvittiin kansallisvaltion pönkittämiseen, nyt globaalien tuulien puhuessa painetta on eniten sekä paikallisyhteisöjen että yleismaailmallisen suunnassa (Harvey 2015). Kansainvälisesti on sovittu useita merkittäviä kulttuuriperinnön järjestämistä sääteleviä yleissopimuksia, jotka velvoittavat Suomea sen ratifioitua ne (ks. Vilkuna 2015). Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön ylikulttuurinen ydin olisi monikasvoinen sisältäen osasia sekä erilaisilta aluetasoilta että sisällöllistä ainesta eri älyllisistä suuntauksista ja perinteistä (Lähdesmäki 2014). Suomalaisella maaseudulla identiteettiä haetaan lähiyhteisöstä.

Kotiseutututkimus kokemuksellisuutta tavoittamassa

Timo Suutari

Projektipäällikkö
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Katja Rinne-Koski

Tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Suomalainen kotiseutuliike ja kotiseututyö ovat rakentuneet kotiseutututkimuksen varaan. 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alkuvuodet olivat kansallisen kotiseutuheräämisen aikaa. Heräämisen taustalla vaikutti joukko aatteellisia virtauksia kuten kansallisuusliike, isänmaallisuus sekä etenkin liberalismi. Kotiseutututkimus kietoutui vahvasti myös kansalaisyhteiskunnan syntyyn. Kotiseutututkimustoimintaa leimasikin alusta asti kehitysmyönteisyys ja ajatus ihmisen kyvystä kehittää itseään ja ympäröivää ihmisyhteisöä kohti parempaa. (Stenfors 2007, 30–32, 41–43, 95–96.)

Yhteiskunnallisten aatteellisten virtausten ohella myös teollistuminen ja kaupungistuminen heijastuivat kotiseutututkimuksen esiinnousuun. Teollistuminen ei saanut Suomessa aikaan vastaavanlaista kaupungistumisaaltoa kuin monissa Länsi-Euroopan maissa, mutta maatalouden työvälineiden ja työtapojen nykyaikaistuminen sekä maaseudun elämänmuodon uudistuminen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa lisäsi kiinnostusta säilyttää perinteistä elämäntapaa. Joillain maaseutupaikkakunnilla ryhdyttiin keräämään vanhaa maanviljelysesineistöä kohottamaan maahenkeä ja ylpeyttä maanviljelystyöstä jo ennen kuin varsinainen kotiseutututkimus saavutti paikkakunnan. Samaan aikaan siirtolaisuus kosketti voimakkaasti maaseutua, ja poismuuttoa pyrittiin hillitsemään vetoamalla kotiseuturakkauteen.

Mitä on aluehistoria?

Sulevi Riukulehto

FT, YTM, tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, Epanet-verkosto

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Jos Internetin tai tieteellisen kirjaston hakukoneeseen syöttää sanaparin ’regional history’, näytölle ei lävähdä satojen sivujen pituudelta kirjoja ja artikkeleita. Mutta pitäisi lävähtää. Maailmassa, jossa kansalliset rajat menettävät merkitystään, aluenäkökulma tulee päivä päivältä tärkeämmäksi myös historiatieteissä. Valtio menettää toimivaltaansa molempiin suuntiin: ei pelkästään ylikansallisille ja globaaleille tekijöille vaan myös paikallisille, valtiota pienemmille toimijoille. Globaalissa, verkostoituneessa maailmassa alueista on tullut entistä näkyvämpiä ja vaikutusvaltaisempia. Paikallisuutta on kaikkialla. Tämä ei ole erityisen uusi havainto. Yhdysvaltalainen filosofi John Dewey esitti jo vuonna 1920 Dial-lehdessä, että ainoa todella universaali asia on paikallisuus (teoksessa Hurt 2001, 176). Globaalin paikallisuuden maailmassa Deweyn päätelmä on pätevämpi kuin koskaan.

Elämyksiä metsästä – Metsä matkailukohteena

Ismo Björn

FT, dosentti, erikoistutkija
Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
ismo.bjorn[at]uef.fi

Björn 2015

Klikkaa katsaukseen!

Maaseutumatkailussa katseet ovat kääntyneet pelloilta metsiin. Metsän hyödyntäminen matkailussa on metsälle uusi käyttömuoto. Metsällä on todettu olevan monipuolisia, mielenterveyttä ja yleistä hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Metsään sijoittuvien matkailupalvelujen kysyntä on erikoistunut. Metsämatkailusta ja muista metsien varaan rakennetuista hyvinvointipalveluista odotetaan maaseudulle uutta tehtävää ja työmahdollisuuksia. Nykyinen metsä ei vastaa maaseutumatkailun perinteistä maaseutukuvastoa, eikä talousmetsä aina sovellu matkailuun. Metsämatkailun tarpeet asettavat muulle metsänkäytölle haasteen, johon on löydettävä myös metsänomistajia hyödyttävä ratkaisu.

Maaseudun asukkaiden hyvinvointi Kaakkois-Suomessa

Tuula Kontio

DI, YTM, Kehittämissuunnittelija
Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä kuntakoot kasvavat ja palveluverkostomme muuttuu. Maaseudulta lähipalvelut vähenevät, mutta ikärakenteen muuttuessa ja ihmisen odotetun eliniän pidentyessä palvelutarve kuitenkin lisääntyy. Maaseudun asukkaiden huolena on lähipalveluiden siirtyminen entistä kauemmaksi, vaikeasti saavutettavaksi. Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle vuonna 2009 asetti tavoitteeksi elämisen laadun parantamisen maaseudulla kehittämällä asumisen edellytyksiä, palvelujen saatavuutta ja maaseudun saavutettavuutta. Tämän lisäksi esitettiin laadittavaksi selvitys valtion, kuntien ja kolmannen sektorin uusista yhteistyömuodoista. (Valtioneuvosto 2009). Selvitystyö liittyi kansalaistoiminnan vahvistamiseen. Odotetun eliniän pidentyminen johtaa uudenlaiseen tilanteeseen, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa ja ikärakenne maaseudulla muuttuu entisestään. Syntyvyys alenee ja koulutettu nuori väestö muuttaa kaupunkiin palveluiden ja työpaikkojen läheisyyteen. Huoltosuhde heikkenee, kun huollettavien määrä kasvaa ja työllisten määrä vähenee aiheuttaen julkisen talouden tiukkenemista.

Yhteiskunta muuttuu: miten käy kalastus- ja metsästysharrastuksen?

Eila Seppänen

FT, tutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
eila.seppanen(at)luke.fi

Leena Forsman

FM, tutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
leena.forsman(at)luke.fi

Seppänen-Forsman

Klikkaa katsaukseen!

Vapaa-ajankalastus ja metsästys liittyvät olennaisesti suomalaiseen elämänmuotoon, kulttuuriin ja luontosuhteeseen ja ovat samalla osa elävää maaseutua. Luonnonresurssien käytöllä osana vapaa-aikaa ja virkistystä sekä virkistyskäyttöön kytkeytyviä maaseudun elinkeinomahdollisuuksia on merkitystä maaseudun aineelliselle ja aineettomalle hyvinvoinnille (Kaikkonen & Rautiainen 2014). Metsästyksen ja kalastuksen sekä näihin luontoharrastuksiin liittyvän matkailun merkitys elinkeinona ja sivuelinkeinona korostuu. Tähänastisista tutkimustuloksista ja niihin perustuvista laskelmista voidaan päätellä, että luonnon virkistyskäyttöön ja luontomatkailuun liittyvät tulo- ja työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä (Ovaskainen ym. 2002; Keskinarkaus ym. 2009).

Maaltamuuton ja kaupungistumisen, vapaa-ajan lisääntymisen, työnteon luonteen muuttumisen, väestön ikääntymisen ja erityisesti rahatalouden yhä suuremman merkityksen seurauksena metsästys- ja kalastusharrastusten suosio, harrastuskäytännöt ja myös motiivit ovat kuitenkin muutoksessa ja näiden harrastusten suosio on laskenut nuorten keskuudessa. Metsästys- ja kalastuskulttuurin muutokset heijastelevat maaseudulla tapahtuvia uudistuksia ja vastavuoroisesti metsästys- ja kalastuskäytäntöjen muuttuminen taas vaikuttaa maaseudun kehitykseen. Käynnissä olevat uudistukset haastavat sekä näiden luontoharrastusten että niihin pohjautuvan elinkeinotoiminnan tulevaisuuden.

Vapaa-ajankalastuksen ja metsästyksen tuottamat virkistysarvot perustuvat henkilökohtaisesti koettuun, eivät taloudelliseen, hyötyyn, mutta niistä saadaan myös suoraa taloudellista hyötyä palveluita tuottavien yritysten ja toiminnassa tarvittavien välineiden kautta. Perinteisesti kalastuksella ja metsästyksellä on hankittu täytettä ruokapöytään.

Kalastuksen harrastajien määrä on vähentynyt ja metsästäjät ukkoutuvat, mikä haastaa vapaa-ajankalastuksen ja metsästyksen merkityksen maaseudun tulevaisuuden aineellisen ja aineettoman hyvinvoinnin tuottajina ja ylläpitäjinä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on verrata toisiinsa vapaa-ajankalastajien ja metsästäjien harrastajakuntia ja eräkulttuureja yhä kaupungistuvassa Suomessa sekä pohtia vapaa-ajankalastuksen ja metsästyksen tulevaisuuden näkymiä.