Gradupalkinto 2018: Maiju Rekola

Olli Lehtonen, Maija Lundgren ja Päivi Töyli

 

Tänä vuonna gradukilpailun taso oli äärimmäisen korkea ja niinpä raati olisi halunnut palkita useamman työn. Harkinnan jälkeen voittajasta saatiin kuitenkin yksimielisyys. Vuoden 2018 gradupalkinnon sai Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelija Maiju Rekola gradullaan Kokemuksellinen tieto valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa“.

Rekolan palkittu Pro gradu -tutkielma käsittelee kokemuksellista tietoa valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa. Rekolan tulokset osoittavat, että kokemuksellista tietoa hyödynnetään varsin heikosti maisema-alueiden inventoinneissa ja niinpä gradussa kehitettyä mallia voidaan hyödyntää ja jalostaa tulevissa maisema-alueiden päivitysinventoinneissa. Arvosteluraati arvosti Rekolan työn jäsentyneisyyttä, perehtyneisyyttä, oivaltavuutta ja innovatiivisuutta. Näin työstä muodostui hyvin jäsentynyt kokonaisuus, joka pidättyi hyvin asiassa ja kuvasi selkeää ajatteluprosessia aina ensimmäisestä sivusta viimeiseen sivuun asti.

 

Arvosteluraati kiittää kaikkia gradukilpailuun osallistuneita!

Tervetuloa Maaseutututkijatapaamiseen Mikkeliin 30.–31.8.2018

26. valtakunnallinen maaseutututkijatapaaminen järjestetään Mikkelissä 30.–31.8.2018. 

Tämän vuoden teema on ”Maaseudut ja kaupungit – yhdessä kestävämpiä?”

Kutsuesitelmöitsijät aluetieteen professori Jouni Häkli, Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen ja kestävän kehityksen erikoistutkija Katriina Soini käsittelevät teemaa monipuolisesti ja käytännönläheisesti. 

Tervetulleita tapaamiseen ja työryhmiin ovat kaikki maaseudusta ja aluekehityksestä kiinnostuneet tutkijat, kehittäjät ja viranhaltijat.

Työryhmät:

TR 1: Maaseutualueiden elinvoima ja sen tekijät
TR 2: Hyvinvoinnin monet ulottuvuudet
TR 3: Maaseudun liikenne
TR 4: Uudistumiskyky alkutuotannossa
TR 5: Maaseudun ja kaupungin monimuotoiset suhteet
TR 6: Maaseudun muuttuvat merkitykset
TR 7: Vastuullisuus ruokaketjussa

Tarkemmat tiedot tapaamisesta: 

www.mua.fi/maaseutututkijatapaaminen-2018/

Maaseudun uusi aika -yhdistys järjestää tapaamiseen yhdessä 30-vuotista taivaltaan juhlistavan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin kanssa.

Maaseudun uusi aika -lehti etsii päätoimittajaa

Vertaisarvioitu tiedejulkaisu Maaseudun uusi aika hakee uutta päätoimittajaa kolmivuotiskaudeksi 1.5.2018–30.4.2020.

Päätoimittajalta edellytetään tohtorintutkintoa sekä kokemusta maaseudun tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.

Tehtäviin kuuluvat lehteen lähetettävien käsikirjoitusten vastaanotto ja arviointi, artikkelien vertaisarviointien järjestäminen sekä yhteydenpito toimitusneuvostoon sekä Maaseudun uusi aika- yhdistykseen ja tarpeen mukaan myös ulkoisiin sidosryhmiin.

Päätoimittajan tehtävästä maksetaan vuosittain noin 1800 euron suuruinen palkkio. Työtä tukee palkattu toimitussihteeri, joka vastaa myös käsikirjoitusten oikoluvusta ja taitosta.

Nykyinen päätoimittaja sekä toimitussihteeri antavat perehdytyksen lehden käytäntöihin ennen tehtävässä aloittamista.

Aikataulu

Vapaamuotoiset hakemukset päätoimittajan tehtävään tulee jättää 31.12.2017 mennessä.

Lisätiedot

Päätoimittaja Aapo Jumppanen, aapo.jumppanen(at)helsinki.fi
Puheenjohtaja Kaisu Kumpulainen, kaisu.kumpulainen(at)jyu.fi

25. maaseutututkijatapaaminen: Maaseutu lähellä

Maaseutututkijatapaaminen 2017

Lisätietoja MUA ry:n sivuilla!

Aika: 31.8.2017
Paikka: Leppävirralla Vesileppiksessä
TeemaMaaseutu lähellä.

Tapaaminen on tänä vuonna maksuton, ja siitä on helppo jäädä jatkamaan Maaseutuparlamenttiin.

Työryhmät

  1. Leaderin lisäarvo – mitä, miten, kenelle ja kuinka paljon?
  2. Kiertotalouden yhteistyömallit – vaikutukset ja potentiaali
  3. Digitalisaatio ja toimijuus
  4. Ihmisiä läheltä ja kaukaa – Maahanmuuttajat maaseudulla
  5. Onko viljelijä tekijä vai sivustakatsoja maaseudulla?
  6. Sosiaalinen pääoma ja kestävyys pienten maaseutuyritysten menestystekijöinä
  7. Kotiseutu läheltä ja kaukaa
  8. Paikkaperustainen hyvinvointi maaseudulla

CFP

Abstraktit ja posteripyynnöt 12.6.2017 mennessä

Ohjeet löytyvät osoitteessa www.mua.fi


Kuva © Leppävirran kunta

Lectio: Arja Kilpeläinen – “Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa”

Silva Tedre kirjoittaa runossaan ”Ulos imperfektistä” seuraavasti:

Tässä oli
oli posti, koulu, kauppa.
oli loputon työ,
olivat lapset.
Imperfekti käärii maaseudun menetyksiin,
mutta minä olen tässä nyt.

ja hän jatkaa myöhemmin:

Maaseutu on preesens ja futuuri, se on yhtälailla kuin minä olen.
Se on vielä sittenkin kun minä olen mennyt.

Harvaan asuttujen maaseutualueiden sivukylien näivettymistä onkin ennustettu ainakin jo 1970-luvulta alkaen. Kaikesta huolimatta esimerkiksi Suomen kylätoimintayhdistyksen laskujen mukaan Suomessa on edelleen noin 4200 kylää, joissa asuu yhteensä 1,2 miljoonaa asukasta, siis reilu viidennes väestöstämme. Kuten Tedre toteaa runossaan, ihminen on tässä ja nyt, ja maaseutu säilyy – kaikista muutoksista huolimatta.

Kylien elinvoiman väheneminen on kytketty vallalla oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, joita voidaan symbolisesti kuvata veteen syntyvillä renkailla, kun veden pinta rikotaan tavalla tai toisella, useimmiten ulkopuolelta. Osa renkaista rantautuu ja laantuu jättämättä jälkeäkään, osa sammuu jo ennen kuin saavuttaa rantaviivan, ja osa vyöryy rannalle asti.

Viimeisin kyläläisten arkea koskeva voimakas muutos on yhteiskunnan teknologisoituminen. Ikääntyvät sivukylät ja teknologia ovat yhdistelmä, joka avaa tutkimukselle mielenkiintoisia näkökulmia. Väitöstutkimuksessani olen kiinnostunut teknologiavälitteisyyden merkityksestä ikääntyvien sivukylien asukkaiden arjessa. Määrittelen teknologiavälitteisyyden seuraavasti: teknologiavälitteisyys on teknologiaratkaisuja hyödyntävää vuorovaikutteisuutta yhteiskunnan eri järjestelmien ja tasojen sisällä sekä niiden välillä. Siten teknologiavälitteisyys yhdistää toimijat, tuotteen ja tekniikan.

Juhlapuheissa teknologiavälitteisyyden kuvataan olevan ylipaikallista, maantieteellisiä esteitä poistavaa kehitystä, mutta käytännössä teknologiaperustaiset toiminnot ja niihin liittyvät ratkaisut on helppo keskittää pääasiassa taajamiin ja kaupunkialueille. Tällöin unohdetaan maaseudulla asuvien kyläläisten arjen sujuvoittaminen, jonka pitäisi siis – ainakin puheiden ja toimintasuunnitelmien mukaan – olla yksi teknologiavälitteisyyden hyödyntämisen lähtökohta.

Tutkimuksessani ymmärrän kylän olevan yhtäältä maantieteellinen alue, toisaalta myös kulttuurinen ja toiminnallinen yhteisö. Kylien ikääntyminen konkretisoituu sekä positiivisesti että negatiivisesti: ihmisten elinikä kasvaa johtuen osin hyvistä terveys- ja sosiaalipalveluista, osin myös muuttuneista elämäntavoista. Toisaalta väestö, erityisesti työikäiset muuttavat taajamiin ja kaupunkikeskuksiin, ja mahdollisissa paluumuuttajissa on paljon eläkeläisiä. Kylien sosiaalinen vanheneminen nivoutuu siten yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Analysoin tutkimuksessani teknologiavälitteisyyden paikkaa ja tilaa kyläläisten arjen tukena ja kyläläisten toimintana. Tarkastelen teknologiavälitteisyyttä sekä empiirisesti että teoreettisesti, ja analysoin teknologiavälitteisyyden mahdollisuuksia kylissä maaseutusosiaalityön näkökulmasta.

Tutkimuksessani liikun eri rajapinnoilla. Pitäydyn tarkastelemaan teknologiavälitteisyyttä abstraktilla tasolla, en siis syvenny tekniikkaan sinänsä. En myöskään kohdenna tutkimuksellista mielenkiintoani tiettyihin, erikseen nimettyihin maaseutusosiaalityön menetelmiin, vaikka maaseutusosiaalityö on osana tutkimustani. Sen sijaan huomioni kiinnittyy teknologiavälitteisyyden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vaikka tutkimukseni liikkuu maaseutusosiaalityön tutkimuskentällä, on se vahvasti kiinni myös yhteiskunnallisessa ajassa ja ajattomuudessa.

Valintani tuottaa sen, että artikkelimuotoisesti toteuttamani väitöstutkimuksen neljässä osatutkimuksessa tarkastelen eri näkökulmista teknologiavälitteisyyttä kyläläisten arjessa ja teknologiavälitteisyyden rajapintoja maaseutusosiaalityöhön. Yhteenveto-osiossa rakennan osatutkimuksissa käytetyn aineiston ja tulosten avulla kuvaa teknologiavälitteisyydestä, kyläläisten arjesta ja maaseutusosiaalityöstä hyödyntäen systeemiteoreettista ajattelua. En kuitenkaan ajattele teknologian tai teknologiavälitteisyyden olevan itseisarvo, vaan pikemminkin se on mahdollisuus ja väline ylläpitää ja tukea kylien elinvoimaisuutta ja arjen sujuvuutta.

Elettävä arki kulkee läpileikkaavana elementtinä tutkimuksessa. Arki pitää sisällään tuttuja toimintoja, rutiineja, totuttua elämänrytmiä, joita teknologiavälitteisyys joko horjuttaa tai joihin se sulautuu saumattomasti. Arjen moninaisuus koostuu erilaisista palasista, joiden yhteensovittamisessa tutut toimintatavat ylläpitävät jatkuvuutta ja luottamusta arjen sujuvuuteen. Kun totuttuun tulee muutosvaateita, niitä yhteiskunnallisia uusia renkaita veden pinnalle, arjen sujuvuus on arvioitava ja rakennettava uudelleen. Mitkä renkaat ulottuvat kenenkin arkeen ja kuinka voimakkaasti?

Tutkimusaineistonani ovat yksilöhaastattelut, lomakekysely ja fokusryhmähaastattelut. Olen kerännyt aineiston vaiheittain edenneenä prosessina, spiraalina tai toisensa kohtaavina renkaina, jotka ovat täydentyneet ja täyttyneet tutkimuksen edetessä. Aineiston tuottaessa ihmettelyn aihetta olen voinut hakea ihmettelyyni vastauksia seuraavassa aineistonkeruuvaiheessa. Lähestyn aihetta syventymällä kyläläisten kokemuksiin ja tulkintoihin teknologiavälitteisyydestä ja sen merkityksellisyydestä arjessa, osana ympäröivää yhteiskuntaa.

 

Lue tai lataa "Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa" tästä!

Lue tai lataa “Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa” tästä!

Ensimmäisessä osatutkimuksessa, joka muodosti pohjatiedon tutkimukselleni, tarkastelin sivukylien asukkaiden informaatioteknologian käyttöä. Yhteiskunnallinen kehitys ohjaa jopa pakotetusti käyttämään tietokoneita arjessa, yhteiskunta rakentaa täytymisen toimintakulttuuria suhteessa teknologiavälitteisyyteen. Tällöin toimintapolitiikoissa rakentuva vaihtoehdottomuus korostuu sivukylillä. Mikäli infrastruktuuri mahdollistaa teknologian hyödyntämisen, kyläläisten arjessa teknologiavälitteisyydelle avautuu toiminnallisia tiloja, esimerkiksi kyläläisille mahdollisuuksia käyttää teknologiavälitteisiä palveluja samoin kuin toiminnallisuuteen kietoutuvia sosiaalisia tiloja. Niissä mahdollistuu kyläläisten yhteydenpito ja yhteisöllisyyden ylläpitäminen teknologiaa hyödyntäen.

Toisessa osatutkimuksessa syvennyin teknologiavälitteisyyden merkityksiin sivukylien ihmisten arjessa. Ne konkretisoituvat lineaarisessa, yksisuuntaisessa, kylien ulkopuolelta tulevassa informaatiossa, jonka tuottamisessa kyläläiset ovat ulkopuolisia kohteita. Sen sijaan teknologiavälitteisyyden dynaamisten, vuorovaikutteisten merkitysten syntymisen ehtona on kyläläisten aktiivisuus ja osallisuus teknologiavälitteisten palvelujen suunnittelussa, käyttämisessä ja arvioinnissa. Myöskin toiminnan pohjana olevan tiedon tuottamisessa kyläläisillä oleva arkitieto on merkittävää.

Kolmannessa osatutkimuksessa analysoin teknologiavälitteisen tiedon prosessuaalista rakentumista tutkimusmetodisena ilmiönä, mutta sen lisäksi se tuotti sisällöllistä tietoa tiedon rakentamisesta paikallisesti sekä teknologiavälitteisyyden ja sivukylien arjen rajapinnoista. Käytettävissä oleva tieto on perusedellytys osallisuudelle. Kyläläiset rakentavat arkeaan käytettävissä olevan tiedon perustalle. Paikallisesti tuotettu tieto on maaseutusosiaalityön väline ymmärtää ja tukea kyläläisten arkea.

Kylä on osa ympäröivää yhteiskuntaa. Yhteiskunnan kompleksisuus pakottaa kyliä yhteisöinä, mutta myös maaseutusosiaalityötä vastaamaan tavalla tai toisella yhteiskunnallisiin muutoksiin. Osa muutoksista pystytään aavistelemaan jo etukäteen, osa niistä on ennustamattomia. Harva meistä olisi vielä esimerkiksi 20 vuotta sitten osannut ajatella teknologisoitumisen vauhtia tällaiseksi, miltä se nyt näyttää ja tuntuu meidän jokaisen arjessa.

Neljännessä osatutkimuksessa lähestyin teknologiavälitteisyyttä teoreettisesti ja hyödynsin valitsemaani systeemiteoreettista tarkastelua valikoivasti rakentaessani kuvaa teknologiavälitteisyyden mahdollisuuksista maaseutusosiaalityössä. Kylä on systeemin osa, jonka toiminnasta vastaavat kyläläiset. He rakentavat arkeaan omien kokemustensa ja tarpeidensa mukaisesti, mutta väistämättä kehitykseen vaikuttavat myös yhteiskunnalliset muutokset. Ajattelen maaseutusosiaalityön kylien ja yhteiskunnan väliseksi nivelpinnaksi, mahdollisuuksien rakentajaksi ja kyläläisten arjen tukijaksi. Arkityön lisäksi maaseutusosiaalityön tärkeä tehtävä on ylläpitää arvokeskustelua yhteiskunnallisista valinnoista ja ihmisten tasa-arvoisuudesta asuinpaikasta riippumatta.

Teknologisoituva yhteiskunta haastaa maaseutusosiaalityötä omaksumaan uusia välineitä ja työkaluja. Hyvinvointipalvelujen järjestäjänä ja tuottajana maaseutusosiaalityön vaateena on teknologiavälitteisten palvelujen tarjoaminen kotiin, yksilöllisesti sekä ylipaikallisesti ja usein myös asiakkaan haluamana aikana. Palvelujen tarjoaminen kotikoneille vaatii sosiaalityön tekijöiltä uudenlaista asioiden ja ilmiöiden jäsentämistä, laajempaa osaamista ja tietotaitoa, johon myös koulutuksessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Suurena sosiaalityön haasteena on luottamuksen rakentaminen ja ylläpitäminen, kun työskennellään verkkovälitteisesti, ehkä myös eriaikaisesti. Asiakkaan aika ei kohtaa aina virka-aikaa.

Yksilöllistyvässä yhteiskunnassa kylien moninaisuus tuottaa paikoitellen vahvaa, paikoitellen ohuempaa yhteisöllisyyttä. Kyläläisten mukana olo oman arjen suunnittelussa, teknologiavälitteisesti tai ilman, tuottaa osallisuutta, joka vahvistaa kuulumisen tunnetta. Sosiaalisena olentona ihmisen yksi perustarpeista on kuulua johonkin, olla osa jotakin.

Kylissä teknologiavälitteisyys näyttäytyy vielä ulkopuolelta tulevana, ulkokohtaisena ratkaisuna. Teknologian tuomat taloudelliset edut kadotetaan, elleivät ihmiset, tutkimuksessani kyläläiset, hyväksy ja omaksu teknologiavälitteisyyttä osaksi arkeaan. Omaksumisen ehtona on käyttäjän oma halu ja into, joka rakentuu parhaiten aidolla osallisuudella. Myös tieto näyttää olevan aktiivisen yhteiskunnallisen osallisuuden ehtona, ja tiedon saamisen ehdoksi on asettautumassa teknologiavälitteisyys – siitä huolimatta, että tekninen toimintavarmuus ontuu alueellisesti.

Yhteiskunnassamme tällä hetkellä vallitseva suuruuden ekonomia piilottaa alleen pienuuden, ihmisen. Kuitenkin, suurikin rakentuu monesta pienestä. Suurkuntien rakentamisessa voidaan häivyttää kylät nimeämällä ne kaupunginosiksi, mutta ihmisten arki säilyy samana, olipa asuinpaikka määritelty miten tahansa hallinto- ja tilastomaailmaa varten.

Sivukylien arki näyttäytyy tutkimuksessani moninaisena ilmiönä. Se sisältää rutiineja ja jatkuvuutta, mutta samalla uusia ilmiöitä ja ulottuvuuksia, epäjatkuvuutta, toistuviin muutoksiin reagoimista, niihin vastaamista ja muutosvaateiden kohtaamista. Tilanteittaisesti rakentuva arki tarvitsee tuekseen erilaisia palveluja, joiden avulla kyläläiset voivat elää arkeaan. Palveluja, jotka ovat saavutettavissa tarpeen mukaisesti.

Teknologiavälitteisyys samoin kuin teknologinen kehitys etenee sysäyksittäin, nopeastikin, mutta arjen ilmiöt, joihin teknologialla haetaan vastauksia ja ratkaisuja, ovat pysyvämpiä – hitaammin muuttuvia. Kohtaavatko kyläläisten arki ja teknologiavälitteiset ratkaisut toisensa? Tutkimukseni tulosten perusteella ajoittain kyllä, mutta satunnaisesti ja kyläläisten mahdollisuudet osallistua jäävät ohuiksi.

Löydän itseni usein pohtimasta, onko kaupunkeja, ellei ole maaseutua kylineen. Kylien elinvoimaisuuden tukeminen on yhteiskunnallinen, mutta myös poliittinen, erityisesti maaseutupoliittinen valinta. Kyse on aina loppujen lopuksi valinnoista. Haluammeko pitää maaseudun asuttuna? Haluammeko tarjota samat palvelut kaikille? Mitä kanavia ja välineitä haluamme käyttää palveluissamme? Palvelujen saavutettavuus koskettaa kaikkia, ja monet palvelut voidaan tuoda lähelle ihmistä teknologiavälitteisesti. Näin ajateltuna teknologiavälitteisyys on vaihtoehto, täydentävä lisä toimintakulttuuriin.

Teknologiavälitteisyys ei kuitenkaan voi olla itseisarvo, lääke ja laastari kaikkeen, vaan toiminnallisten valintojen tulee pohjautua ammattitaitoon ja harkintaan. Harvaan asutuilla alueilla sosiaalipalveluissa tämä osaaminen paikantuu maaseutusosiaalityöhön, jossa tilanteita ja ilmiöitä tarkastellaan kokonaisuuksina. Kun toimintatavat yhteiskunnassa muuttuvat ja teknistyvät, on entistä tärkeämpää, että maaseutusosiaalityö pysyy, toimii ja vaikuttaa lähellä ihmistä, kyläläistä.

Ajattelen Silva Tedren tavoin, että maaseutu on yhteiskunnassamme imperfektin sijasta preesens ja futuuri. Sanoitan ajatteluani siten, että maaseudussa on:

Mukana eletty eilinen, tuleva huominen.
Ihmiset kylissä, kylät kunnissa, kunnat yhteiskunnassa.
Yhdessä ja erikseen, sisällä ja ulkona.
Resurssina, taakkana, värinä ja valona;
voimana arjessa. Kaikki läsnä, kaikki toisaalla, eronteolla liitettynä.


Arja Kilpeläinen. Kuva: Heikki Taanila

 

Hallintotieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri Arja Kilpeläisen väitöskirja Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa. Tutkimus ikääntyvien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityöhön tarkastettiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa 18.3.2016. Vastaväittäjänä toimi professori emeritus Pauli Niemelä Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Anneli Pohjola Lapin yliopistosta.

Gradupalkinto 2016

Olli Lehtonen

 

Lapin yliopistosta valmistunut Ilpo Mikonmäki on voittanut Maaseudun uusi aika -yhdistyksen vuoden 2016 maaseutuaiheisen gradu-kilpailun. Ilpo Mikonmäen sosiologian pro gradu -tutkielmassa Lähidemokratia maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuissa tarkastellaan maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) paikallisvaikuttamista koskevien arviointiraporttien kertomuksia lähidemokratiasta. Tutkielmassa käydään lävitse raporteissa olevia kertomuksia sekä avataan lähidemokratia-käsitettä. Ohessa Ilpon ajatuksia palkitusta gradusta sekä maaseudusta.

Kuka olet ja mitä teet tällä hetkellä? 

– Olen 31-vuotias sosiologi ja työskentelen Suomen Sydänliitossa projektisihteerinä terveydenedistämiseen liittyvässä hankkeessa.

Mistä syntyi maaseutuun liitty aihe gradussa?

– Aihe syntyi osin sattumalta. Keskustelin opiskelukaverini kanssa maaseutupolitiikasta ja katselin siihen liittyviä julkaisuja. Lähidemokratia ei ollut minulle käsitteenä tuttu ja kiinnostuin siitä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Huomasin, että maaseudulla on tehty merkittävä määrä erilaisia lähidemokratiaprojekteja ja nämä kokeilut liittyvät laajemmalti demokratian ja kansalaisuuden käsitteisiin.

Millainen graduntekoprosessisi oli?

– Gradun kirjoittaminen oli projekti, joka alkoi vauhdikkaasti, jäi vuodeksi sivuun ja lipui tasaisen varmasti maaliin. Opiskelin päätoimisesti, kun aloitin tekemään gradua. Silloin oli hyvää aikaa perehtyä keskusteluihin ja miettiä tutkimusmenetelmiä sekä käsitteitä. Tekeminen kuitenkin muuttui, kun muutimme avopuolisoni kanssa ja tein opinnäytettä sekalaisten töiden ohella. Vasta muutos toimistotyörytmiin antoi riittävästi aikaa saattaa työ loppuun.

Mikä motivoi graduntekoa?

– Tästä näkökulmasta lähidemokratiasta ei ollut kirjoitettu erityisen paljon ja aihe tuntui ajankohtaiselta. Aineiston analyysimenetelmä käyttämäni aktanttimallin hyödyntäminen teki aineiston analyysista mielenkiintoista. Hyvä ja asiallinen työnohjaus oli keskeisessä roolissa motivaation ylläpitämisessä.

Mikä on gradututkimuksesi keskeinen viesti maaseutuasioiden parissa toimiville ihmisille?

– Kun lähidemokratiasta puhutaan on syytä kiinnittää huomiota, mitä sillä missäkin yhteydessä tarkoitetaan. Lähidemokratia on vähintään yhtä sekalainen käsite, kuin demokratia itsessään. Mitä sillä tarkoitetaan, riippuu paljon tarkastelukulmasta. On hyvä pitää mielessä, mitä lähidemokratialla tavoitellaan, kuka siihen osallistuu ja miksi.

Miten lähidemokratia toimii maaseudulla?

– Tähän kysymykseen en suoraan osaa vastata. Luin aiheesta kirjoitettuja julkaisuja ja jonkinlainen yksimielisyys näytti vallitsevan, että monissa malleissa vaikutusmahdollisuudet ovat lopulta hyvin pieniä tai näennäisiä. Tässä mielessä voi sanoa ettei erityisen hyvin, mutta poikkeuksiakin on.

Miten lähidemokratiaa tulisi jatkossa kehittää maaseudulla?

– Ainakin lienee hyvä, mikäli malleja ei liikaa sidota pelkästään kehittämistyöhön, vaan tarjotaan kansalaisille mahdollisuuksia avoimeen keskusteluun ilman ennalta määrättyjä raameja. Toinen huomionarvoinen seikka, mikä ei tutkimassani aineistossa tullut kovin paljon esille on se, miten lähidemokratian instituutiot kommunikoivat kunnan edustuksellisten instituutioiden kanssa. Nämä teemat tulevat varmasti korostumaan maakuntauudistuksen aikana ja jälkeen.

Mitä aiot tehdä tulevaisuudessa?

– Pyrin todennäköisesti tekemään jatkotutkimusta aiheesta, joka korostaa lähidemokratian empiiristä puolta ja osaisin vastata ehkä paremmin aiempaan kysymykseen, miten lähidemokratia toimii maaseudulla?

Mitä ajattelet maaseudun tulevaisuudesta tänään?

– Maaseutualueita on erityyppisiä ja niiden tulevaisuus on varmasti erilainen sijainnista ja alueen keskeisistä elinkeinoista riippuen. Yhtenäistä tulevaisuuskuvaa en osaa piirtää, mutta toivon maaseutualueiden pysyvän tulevaisuudessa elinvoimaisina ja tarjoavan vaihtoehdon kaupunkialueille. Parasta on, että tulevaisuus on aina avoin.

 

Lopuksi kevennystä:

Mitkä ovat mielestäsi maaseudun kolme parasta asiaa?

  1. Sosiaaliset verkostot, joissa tuntee naapurinsa ja lähiseudulla asuvat
  2. Tilaa rauhoittua
  3. Aikaa ei kulu ruuhkissa jonottamiseen

Mitkä taasen ovat mielestäsi maaseudun kolme huonointa asiaa?

  1. Mahdollisesti pitkät etäisyydet harrastuspaikkoihin
  2. Palvelujen väheneminen
  3. Sosiaaliset verkostot, joissa tuntee naapurinsa ja monet kylällä asuvat

Maaseudun Uusi Aika Gradukilpailu 2016

Maaseudun uusi aika -yhdistys palkitsee lukuvuonna 2015–2016 suomalaisessa yliopistossa hyväksytyn ansiokkaan maaseutuaiheisen pro gradu -tutkielman. Maineen ja kunnian lisäksi tekijälle myönnetään 300 euron arvoinen stipendi.

Tutkielmien arvioinnissa kiinnitetään huomiota opiskelijan tutkimustaitoihin sekä luovuuteen ja innovatiivisuuteen tutkimusta koskevissa ratkaisuissa. Lisäksi arvioidaan aiheen merkittävyyttä maaseutututkimuksen ja/tai maaseudun kehittämisen kannalta.

Gradu voi olla suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen.

Ehdotukset tulee jättää perjantaihin 26.6.2016 mennessä ja ne tulee osoittaa Maaseudun uusi aika -yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan sähköpostiosoitteeseen pj(at)mua.fi.

Ehdotuksen voi tehdä gradun ohjaaja tai tekijä itse. Ehdotuksesta tulee ilmetä seuraavat tiedot:

  • tutkielman tekijän nimi
  • tutkielman nimi
  • yliopisto, tiedekunta ja oppiaine, johon tutkielma on hyväksytty
  • tutkielman hyväksymispäivämäärä ja arvosana
  • ehdotuksen tekijän lyhyt perustelu tutkielman valitsemiseksi
  • tiivistelmä ja tutkielma kokonaisuuteena liitteenä tai tiedostolinkkinä

 

Artikkelikuva: By goofup – tractor1, CC BY 2.0

Kirjoituskutsu: Kestävä energiahuolto -teemanumero 2/2016

Kestävä energiahuolto: muutos ja mahdollisuudet maaseudulla

Teemanumero 2/2016 ilmestyy syyskuussa.

Deadline 15.2.2016

Maaseudun uusi aika -lehden teemanumero 2/2016 tarkastelee kestävää energiahuoltoa maaseudun muutoksen näkökulmasta. Hajautetun energiantuotannon ja energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvien uusien innovaatioiden ja liiketoimintamallien odotetaan luovan maaseudulle kestäviä elinkeinoja ja hyvinvointia. Toisaalta ne myös murtavat totuttuja tuotannon ja kuluttamisen malleja, mikä heijastuu muutoksina ihmisten arjessa ja käytännöissä, ja ne vaikuttavat laajemmin kestävän kehityksen toteutumiseen.

Haemme lehteen kirjoituksia, jotka tarkastelevat esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: millaisia muutoksia hajautetut energiaratkaisut tai energiatehokkuuden lisääminen maaseudulla tuovat mukanaan, ja toisaalta, millaiset muutokset tukevat maaseudun kestävää energiahuoltoa? Mikä on markkinoiden ja energiapolitiikan rooli? Minkälaisia ristiriitakysymyksiä liittyy hajautetun energiantuotannon aluetaloudellisiin ja ympäristö- tai sosiokulttuurisiin vaikutuksiin?

Tarjoa teemanumeroomme julkaistavaksi:

  • vertaisarvioitavaa tieteellistä tutkimusartikkelia
  • uusia tutkimustuloksia, kysymyksenasetteluja tai maaseudun kannalta keskeisiä katsauksia, joissa on uusiutuvaan energiaan tai energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvä näkökulma
  • kiinnostavia puheenvuoroja, ideoita tai aloitteita, keskustelunavauksia ja kommentteja
  • aihepiiriin liittyviä kirja- näyttely- tai elokuva-arvioita

Lähetä käsikirjoituksesi 15.2.2016 mennessä teemanumeron vieraileville päätoimittajille:

Salla Rantala, Suomen ympäristökeskus; salla.rantala@ymparisto.fi
Suvi Huttunen, Suomen ympäristökeskus; suvi.huttunen@ymparisto.fi
Pekka Peura, Levón-instituutti, Vaasan yliopisto; pekka.peura@uva.fi
Ville Tuomi, Levón-instituutti, Vaasan yliopisto; ville.tuomi@uva.fi

Lue kirjoittajaohjeet huolellisesti.

 

Artikkelikuva: Riku Lumiaro, SYKE

Mua-verkkolehden onnistunut alkutaival

Petja Kauppi, toimitussihteeri

 

Nyt kun Maaseudun uusi aika -verkkolehti on ilmestynyt kaksi kertaa, voidaan katsoa, miltä sen alkutaival näyttää numeroina.

Klikkaa lyhyeen tilastolliseen katsaukseen!

Klikkaa lyhyeen tilastolliseen katsaukseen!

Mielestäni Mua-lehden verkkojulkaiseminen on lähtenyt hyvin käyntiin: olemme tavoittaneet lukijoita uusin tavoin.

Jos sinulla on mielessäsi kehittämisehdotuksia tai rakentavaa kritiikkiä, voit kertoa siitä palautteella. Palautepostit tulevat minulle.

Linkitä, twiittaa ja viittaa!

Meistä jokaisella on mahdollisuus laajentaa Mua-lehden lukijakuntaa jakamalla ja linkittämällä koko verkkolehteä tai yksittäisiä artikkeleita, katsauksia, puheenvuoroja ja arvioita.

Mua-lehden katsauksiin ja vertaisarvioituihin artikkeleihin voi myös turvallisin mielin viitata tieteellisen tarkasti: verkossa olevat pdf-muotoiset tekstit ovat identtisiä painetun version kanssa, ja tallessa Tieteellisten seurojen valtuuskunnan palvelimella, jossa itse lehtikin sijaitsee.

 

Maaseutututkijapäivät 2015: Maaseutu markkinoilla

Aika: 27.–28.8.2015

Paikka: Säkylän Kristalliranta

Järjestyksessään 23. maaseutututkijatapaamisen ohjelma muodostuu kutsuesitelmistä, keskusteluista, työryhmätyöskentelystä ja mukavasta yhdessäolosta.

Työryhmät:

  • Arvoa tuotantotavoille – kokeminen ja tieto ruokamarkkinoilla
  • Kestävä energiahuolto – muutos ja mahdollisuudet maaseudulla
  • Luonnosta liiketoimintaa ja hyvinvointia maaseudulle
  • Maaseudun perusrakenteet ja saavutettavuus
  • Maaseudun uudelleen brändääminen
  • Palvelut tarjottimella
  • Uudistuva ja oppiva Leader-toiminta

Työryhmiin ilmoittaudutaan lähettämällä työryhmän vetäjälle 200–250-sanainen abstrakti viimeistään ma 15.6.2015. Katso tarkemmat tiedot täältä.

Maaseutututkijatapaamisessa on ensi kertaa posterinäyttely. Siihen voi ilmoittaa oman työnsä lähettämällä abstraktin posterista osoitteeseen pj(at)mua.fi ma 15.6.2015 mennessä.

Ilmoittaudu tutkijatapaamiseen viimeistään ke 12.8.2015!

Tervetuloa mukaan kaikki maaseudusta kiinnostuneet, tutkijat, kehittäjät ja viranhaltijat!