Lehden uusi toimitus esittäytyy

Katja Rinne-Koski

 

Riukulehto kannustaa maaseutututkimusta monitieteistymään

Vuodesta 2012 Maaseudun Uusi Aika -lehden päätoimittajana toimineen Mia Vepsäläisen toimikausi on päättynyt, ja päätoimittajan pesti vaihtui vuoden 2015 alusta Itä-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle. Päätoimittajan tehtävää tulee loppuvuodesta hoitamaan YTT Aapo Jumppanen. Siihen asti häntä sijaistaa aluehistorian tutkimusjohtaja, FT, YTM, taloushistorian dosentti Sulevi Riukulehto.

Olen huomannut, että Sulevi Riukulehto herättää kiinnostusta ympäristössään: Hänet pysäytetään Helsingin kadulla valokuvattavaksi pukeutumisalan kurssityöhön. Topi Sorsakoskeksi häntä on luultu, samoin Pertti Virtaseksi ja Martti Suosalon roolihahmoksi Risto Räppääjässä.

Sulevi-Riukulehto– Istuessani junassa eräs poikajoukko kulki ohitseni useaan kertaan ja vilkuili uteliaana. Viimeisellä ohituskerralla rohkein pojista uskaltautui osoittamaan sormellaan ja hihkaisi: Lennart! Sepä ei sanonut minulle vielä silloin mitään, mutta tutkijaryhmäni jäsenet tulostivat ystävällisesti Lennart Lindbergin kuvan netistä ja ripustivat työhuoneeni seinälle. Erehdyshän oli ihan ymmärrettävä: Lennarthan on tutkija! nauraa Sulevi.

Tosielämässä Sulevi ei kuitenkaan ole mannekiini, laulaja eikä näyttelijäkään. Vuodesta 2011 lähtien hän on toiminut aluehistorian tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Seinäjoella. Ennen tutkimustehtäviin siirtymistään Sulevi on toiminut muun muassa yläasteen ja lukion lehtorina sekä hoitanut kansalaisopiston rehtorin tehtäviä synnyinseudullaan Ähtärissä. Opettajatausta näkyy Sulevin jokapäiväisessä elämässä edelleen. Hän vitsailee puhuvansa aina ne kuuluisat neljäkymmentäviisi minuuttia yhteen menoon, ellei kello soi. Opettajatyön jälkeen kului toistakymmentä vuotta tutkimushallinnon johtotehtävissä Etelä-Pohjanmaalla toimivien yliopistojen yhteistyöverkosto Epanetissa.

– Osallistuin yli 70 pitkäkestoisen tutkimushankkeen suunnitteluun kuudessa eri yliopistossa. Työ oli suurelta osin ulkoisen rahoituksen kokoamista yliopistoprofessuureihin.

Nykyisen tutkimustehtävänsä myötä hänen tutkimukselliset kiinnostuksen kohteensa keskittyvät erityisesti sotienjälkeisen ajan aluehistoriaan ja aluestruktuurien muodostumiseen. Sulevi johtaa monitieteistä Alueiden, historian ja kulttuurin tutkimusryhmää, jonka kiinnostuksen kohteena ovat aluehistoria, kotiseutututkimus ja kulttuuriset ilmiöt maaseutukontekstissa. Tällä hetkellä ryhmä muodostuu kuudesta tutkijasta. Viimeaikaiset hankkeet ovat käsitelleet aluerakenteen ja maaseutuasumisen muutosilmiöitä sekä kulttuuriperintöä. Ryhmä tekee myös historian tilaustutkimusta. Julkaisuilla mitattuna tutkimuksellisen päälinjan muodostaa kokemuksellinen kotiseututeoria, jonka parissa Ruralia-instituutissa on työskennelty muutaman vuoden ajan.

Maaseutututkija asuu maaseudulla

Sulevilla on varsin realistinen käsitys maaseudun arjesta. Hän asuu perheineen entisessä kyläkoulussa Kuortaneen Salmenkylässä, joka on joutunut monien muiden kylien tapaan kohtaamaan maaseudun rakennemuutokset. Kylältä ovat vähitellen loppuneet koulu ja kauppa. Palveluiden ääreen kirkonkylälle on matkaa 12 kilometriä. Vaikka entisessä kyläkoulussa on runsaasti tilaa kolmilapsiselle perheelle, ei sen ylläpitäminen ole laiskan miehen hommaa. Ikkunoiden pesemiseen täytyy lomasta varata pari viikkoa, ja puuhuolto on koko kesän kestävä harrastus, sillä talossa on kahdeksan pönttömuuria, kiuas ja leivinuuni. Hyötyinä ovat koulurakennuksen tarjoamat mahdollisuudet: harvalla on omassa olohuoneessaan puolapuut ja köysirenkaat sekä ulkona oma pallokenttä, kuularinki, pituushyppypaikka ja kiipeilyteline.

– Jääkiekkokaukalo annettiin Mäyryn kyläläisille.

Nykyään perheen kolme lasta ovat jo isoja ja muuttaneet osin pois kotoa.

Päätoimittajassa asuu selvästi pieni kieltenharrastaja: tavoitteena on opetella aina yksi kieli vuosikymmenessä.

Sulevi tunnustautuu kulttuurin suurkuluttajaksi. Hän lukee jopa tutkijaksi paljon, kuuntelee musiikkia ja katsoo elokuvia. Hän nauraa joutuneensa varsinaiseen kulttuurin oravanpyörään, sillä pyrkimyksenä on seurata kirjallisuutta kaikilla mahdollisilla kielillä. Siksi lukemistoon saattaa eksyä ajattelijoita hieman epätyypillisemmistäkin paikoista.

– No joo. Alkuvuodesta ahmaisin pari burundilaista ja elämäni ensimmäisen hondurasilaisen kirjan, kertoo Sulevi. Aktiivinen vierailla kielillä lukeminen kartuttaa ja ylläpitää käyttösanastoa, mutta ennen muuta se antaa perspektiiviä kulttuurintutkijalle.

– Jokaisen kannattaa pysähtyä miettimään, kuinka monessa tai oikeastaan kuinka harvassa maassa kirjoitettuja kirjoja on tullut lukeneeksi. Suomalaisen maailmankuva on loppujen lopuksi aika kapea ja länsirajoittunut.

Päätoimittajassa asuu selvästi pieni kieltenharrastaja: tavoitteena on opetella aina yksi kieli vuosikymmenessä.

– Se on hidasta puuhaa, mutta pitää mielen virkeänä. Suomenkieltä ovat seuranneet englanti, ruotsi, ranska ja espanja. Siitä voikin suunnilleen päätellä miehen iän. Entä seuraavaksi?

– Ehkä viro… ja turkki, jos vuosikymmeniä riittää.

Millaisia kirjoja luet?

– Mieluiten sellaisia, joista saan selvää. Tällä hetkellä pöydällä on Malthusia, Braudelia, Ricoeuriä, Certeauta… Silloin kun ranska oli vielä vaiheessa, meni kyllä ihan Harlekiinia ja muuta kioskiroskaa. Anatomian sanasto tuli tutuksi. Suosittelen.

Tutkimuksellisissa kiinnostuksen kohteissakin on avaruutta: aate- ja oppihistoriaa, taloushistoriaa, kotiseutututkimusta, metsähistoriaa ja lastenkirjallisuuden tutkimusta.

Kaikki Maaseudun Uusi Aika -lehden päätoimittajat ovat olleet taustaltaan yhteiskuntatieteilijöitä. Sulevi ei tee poikkeusta. Sen sijaan poikkeuksellista on oppitausta historiatieteissä. Hän on väitellyt Jyväskylän yliopistossa yleiseen historiaan vuonna 1998 aiheenaan 1900-luvun vaihteen amerikkalainen kerskakulutus ja ylellisyyskeskustelu.

– Sitä edelsi kyllä yhteiskuntatieteellinen perustutkinto valtio-opista ja kansantaloustieteestä. Aate- ja oppihistorian parissahan minä silloinkin olin.

Maaseutututkijana Sulevi on ollut tietoinen Maaseudun Uusi Aika -lehden olemassaolosta, mutta ei itse ole koskaan julkaissut siinä mitään.

– Ei se kuitenkaan siitä johdu, etten arvostaisi kotimaisia julkaisukanavia. Päinvastoin. On äärimmäisen tärkeää, että tiedettä julkaistaan ja siitä keskustellaan myös suomeksi.

Päätoimittajakausi tuli eteen nopealla aikataululla ja kestää vain kahden tai kolmen lehden verran.

– Kovin suuria linjanmuutoksia en tule tekemään, toteaa Sulevi. Ajatuksia lehden kehittämiseksi kuitenkin on: ehkä lehdelle olisi hyväksi, jos useampi numero – esimerkiksi kaksi vuodessa – olisi toimitusneuvoston julistamia teemanumeroita, ajattelee Sulevi ääneen. Se nostaisi lehteen tarjottavien artikkelien tasoa. Kirjoittajiksi saataisiin henkilöitä, jotka ovat aiheesta syvällisesti kiinnostuneita, mutta joille maaseutututkimuksen kenttä ei ehkä ole ollut tuttu. Teemanumeroiden kirjoittajakutsuja voisi julkaista myös muiden tiedealojen lehdissä. Näin kirjoittajakunta laajenisi ja lehti saisi laajempaa tunnettuutta.

– Toimituksellista vastuuta voisi myös jakaa. Lehdellä voisi olla pääkirjoitustoimittajan lisäksi myös puheenvuorotoimittaja. Toimituskunta siis laajenisi yhdellä hengellä, pohtii Sulevi. Tästä Maaseudun Uusi Aika -numerosta alkaen lehti siirtyy uuteen aikakauteen, kun lehden painetun version rinnalle astuu myös verkkoversio. Muita tulevaisuuden uudistuksia voisi olla esimerkiksi uuden yhteispohjoismaisen maaseutututkimusta luotaavan lehden perustaminen, jossa Maaseudun Uusi Aika -yhdistys voisi olla yhtenä kantavana voimana, visioi Sulevi.

Maaseutukeskustelu tarvitsee foorumin

– Nykyisellään Maaseudun Uusi Aika -lehden vahvuutena on sen monitieteisyys. Lehdellä on kaikki edellytykset tulla laajasti seuratuksi, mutta sen on lunastettava paikkansa tiedeyhteisössä. Oikeastaan Maaseudun Uusi Aika ja Maaseudun Tulevaisuus -lehdet voisivat vaihtaa nimiä keskenään, tuumaa Sulevi, tutkimuksellinen Maaseudun Uusi Aikahan nimenomaan katsoo tulevaisuuteen. Se tuottaa ja jakaa tietoa maaseudun kehittämiseksi. Maaseudun Tulevaisuuden keskustelu rajoittuu useammin tämän päivän ajankohtaisiin ja jopa edunvalvonnallisiin asioihin.

– Maaseutututkimus on tärkeä ala, ja sen merkitys voi tulevaisuudessa yhä vahvistua. Suomessa maaseutututkimus on ymmärretty turhan kapea-alaisesti. On harmi ja sääli, että keskustelua hallitsee pääasiassa poliittis-hallinnollinen aluekäsitys. Esimerkiksi historia- ja perinnetieteillä olisi maaseutututkimuksessa paljon annettavaa. Maaseutu on paljon muutakin kuin hallinnollisesti määrittyvä alue.

– Maaseutututkimus on tärkeä ala, ja sen merkitys voi tulevaisuudessa yhä vahvistua. Suomessa maaseutututkimus on ymmärretty turhan kapea-alaisesti.

Sulevi on osallistunut Maaseudun uusi aika -yhdistyksen maaseutututkijatapaamisiin useana vuotena ja aikoo osallistua tänäkin vuonna. Tutkijatapaamisen teemaa Maaseutu markkinoilla, Sulevi pitää hyvänä ja monitahoisena.
– Se aukeaa moneen suuntaan. Sitä voi lähestyä kansantaloustieteen, markkinoinnin, psykologian tai vaikkapa kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Se on myös hyvä otsikko: sanapari on anafora ja noudattaa viskuriperiaatetta, siis sijoittaa pisimmän sanan loppuun, analysoi Sulevi ja vahvistaa samalla kiinnostuksensa kielen ilmiöihin.

Sulevi Riukulehto toimittaa Maaseudun Uusi Aika -lehden numerot 2015.

Kauppi korostaa maaseutututkimuksen saavutettavuuden merkitystä

Päätoimittajakauden vaihtumisen lisäksi lehdessä tapahtuu muitakin muutoksia. Vuodesta 2010 Maaseudun Uusi Aika -lehden toimitussihteerinä toiminut tietokirjailija ja yrittäjä Eila Alho keskittyy vuoden 2015 alusta muihin töihin, joten myös lehden toimitussihteeri on vaihtunut. Henkilövaihdosten lisäksi muutoksia on luvassa lehden julkaisutavassa. Tähän saakka Maaseudun Uusi Aika -lehteä on julkaistu painettuna ja lehden tekstit ovat olleet vapaasti luettavina sen verkkosivuilla noin vuoden kuluttua. Painettu lehti saa vuoden 2015 alusta rinnalleen verkkolehden, jonka aineisto on heti vapaasti kaikkien käytettävissä. Tässä työssä on uudella toimitussihteerillä merkittävä rooli, sillä hän on vastuussa myös lehden verkkoversion kehittämisestä. Uudeksi toimitussihteeriksi ja verkkojulkaisun tekijäksi yhdistyksen hallitus valitsi Tekstihuoltamo-nimisen yrityksen.

Tekstihuoltamon takaa löytyy tiedetoimittaja ja yrittäjä Petja Kauppi. Vuonna 1970 Tampereella syntynyt Petja tuntuu sopeutuvan hyvin nykyisten päätoimittajien eteläpohjalaiseen mielenmaisemaan eikä ihme: hän on kasvanut ja varttunut Alahärmässä Etelä-Pohjanmaalla.

Petja-Kauppi– Juureni ovat syvällä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla niin pitkälle kuin kirkonkirjoja riittää, ja sieltä päin katson olevani historiallisesti ottaen kotoisin. Omat näkökulmani maaseutuun ovat pienen kirkonkylän jokirannan rintamaille 1970-luvun puolivälissä rakennetulta omakotitaloalueelta, jossa elin nuoruuteni, isovanhempieni pohjalaisilta maatiloilta, joiden päärakennukset lienee pystytetty 1700–1800 -luvuilla ja kantahämäläisestä remonttikohteesta, jonka lattianalusia tyhjennellen ja lahoja nurkkia stressaten vietin muutaman vuoden. Ne olivat hyviä vuosia, myhäilee Petja.

Hänen nykyinen kotiseutunsa on kuitenkin pääkaupunkiseudulla.

– Olen asunut Helsingissä noin puolet keski-ikäisestä elämästäni. Jaan arkeni kahden värikkään teini-ikäisen ja kahden harmaan kissan kanssa. Täällä tutuimpia kulmia ovat mainettaan vihreämpi Itä-Pasila ja Vallila. Rakastan kallioita, metsiä ja luonnonvesiä. Viihdyn hyvin kaupungissa, mutta välillä kaipailen maalle ja merelle. Sekin kyllä onneksi järjestyy.

Maaseudun Uusi Aika -lehden uusi toimitus näyttää muodostuvan sangen kulttuuripitoiseksi päätoimittajan ollessa historioitsija ja toimitussihteerin kansankulttuuriin perehtynyt folkloristi.

– Olen väitellyt folkloristiikasta tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2008, kertoo Petja. Hänestä ei silti tullut tutkijaa, vaan yrittäjä.

– Sitten perustin yritykseni Tekstihuoltamon, joka on nykyinen työpaikkani. Teen paljon yhteistyötä sekä yliopistojen että muiden tutkimus- ja kulttuurilaitosten kanssa. Minusta on hienoa, että voin tällä tavoin toimia ikään kuin tieteen kätilönä, vaikka en itse jäänytkään tekemään akateemista uraa. Tekstihuoltamolla kilkuttelen pääasiassa kielenhuollon, tietokirjoittamisen, tiedetoimittamisen ja yksinkertaisten mutta tarkoituksenmukaisten verkkosivustojen parissa. Asiakkaina on sekä yksityishenkilöitä että yhteisöjä, yrityksiä – ja niitä tutkimuslaitoksia.

Tiede ja maaseutu

Lehtenä Maaseudun Uusi Aika ei ollut Petjalle entuudestaan tuttu, mutta aivan tuntemattomaan hän ei ole hyppyä tekemässä.

– Mua-lehden kulttuurintutkimuksellinen ote maaseutuun oli tutunomainen, kun ensimmäisen kerran tartuin lehteen. Tämä tapahtui siinä vaiheessa, kun olin hakemassa lehden toimitussihteerin pestiä. Toimitussihteerinä minun ei tarvitse olla perillä niinkään maaseudun tutkimuksesta kuin siitä, miten tutkimusalaa käsitellään tieteellisessä artikkelissa.

Mielestäni vapaan saatavuuden verkkolehdet ovat samaa jatkumoa suomalaisen kirjastolaitoksen kanssa: osa sitä kansansivistystyötä, jossa laadukkaita lähteitä annetaan kaikkien halukkaiden ulottuville.

Tiedetoimittajan työ sen sijaan on Petjalle hyvinkin tuttua, sillä hän on ansainnut kannuksensa folkloristien ja kulttuurintutkijoiden Elore-lehden päätoimittajana ja nyttemmin toimitussihteerinä. Elore mainitaan usein yhtenä ensimmäisistä avoimeen saatavuuteen perustuvista tiedejulkaisuista Suomessa.

– Elore on perustettu alun perinkin open access -verkkolehdeksi jo noin 20 vuotta sitten, mutta vastasin sen teknisen uudistuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Tätä teknistä ja tiedetoimituksellista osaamistani tarjoan myös Mua-lehdelle, muotoilee Petja.

Verkkojulkaiseminen jakaa voimakkaasti mielipiteitä yhdistyksen jäsenistössä. Osa kannattaa painettua lehteä, osa olisi valmis siirtymään kokonaan verkkojulkaisemiseen. Uuden toimitussihteerin mielestä kyse on julkaisumuotoa suuremmasta asiasta.

– Siirtyminen printtilehdestä verkkolehdeksi on iso askel. Päämääränä on, että lehti tulisi yhä laajemman lukijakunnan tietoisuuteen ja että maaseudun tutkimus siten tulisi tunnetummaksi. Mielestäni vapaan saatavuuden verkkolehdet ovat samaa jatkumoa suomalaisen kirjastolaitoksen kanssa: osa sitä kansansivistystyötä, jossa laadukkaita lähteitä annetaan kaikkien halukkaiden ulottuville. Saavutettavuus tarkoittaa minulle sitä, että nämä laadukkaat lähteet ovat sekä hyvää suomea että tekniikan osalta yksinkertaisesti luettavissa.

Yksi vahvistuva viestinnän kanava myös tieteellisessä kirjoittamisessa ja julkaisemisessa on Facebook, jonka merkitys tulee varmasti kasvamaan myös tulevaisuudessa. Sosiaalisen median käyttöselvitysten mukaan tutkijat eivät ole olleet kovinkaan innokkaita käyttämään Facebookia ja muita sosiaalisen median välineitä hyväkseen tutkimustulosten ja tieteellisten artikkeleiden julkaisemisessa ja levittämisessä. Mitä uusi toimitussihteeri ajattelee Facebookista akateemisessa viestinnässä?

– Olen itse ahkera Facebookin käyttäjä ja pidän sitä tehokkaana viestintävälineenä. Varsinkin verkkolehden artikkelien ja muiden juttujen levittämisessäkin se on erinomainen työkalu, jonka käyttöä voisi tehostaa. Olen ajatellut toimitussihteerinä ottaa vastuuta myös siitä puolesta, hahmottelee Petja.

Maaseutututkimuksen näköalapaikalla

Tulevaisuuteen Petja suhtautuu odottavasti.

Maaseudun Uusi Aika -lehden toimitussihteerinä pääsen minulle uudelle näköalapaikalle maaseudun akateemisen tutkimuksen suhteen, ja odotan oppivani paljon samalla, kun omalta osaltani huolehdin siitä, että asiat tulevat sanotuksi hyvällä suomen kielellä, pohtii hän toimitussihteerin rooliaan.

Lehden lisäksi toinen uusi tapa Petjalle tutustua maaseutututkimukseen on yhdistyksen vuosittain järjestämät maaseutututkijatapaamiset. Niihin kokoontuu vuosittain noin sata maaseudusta kiinnostunutta toimijaa tutkijoista kehittäjiin.

– Osallistuin viime vuoden tapaamiseen Pieksämäellä ja tulen mahdollisuuksien mukaan osallistumaan myös tämän vuoden tapaamiseen Säkylässä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia näkökulmia ja avauksia tutkijat ja kehittäjät löytävät Maaseutu markkinoilla -teemaan liittyen, pohtii Petja.

Maaseudun Uusi Aika ry:n ajankohtaista tiedotusta ja keskustelua voi seurata seuran kotisivujen lisäksi myös MUA-yhdistyksen Facebook-sivuilla.

Susikiistan ymmärryksen kautta kestävään konfliktinhallintaan

Mari-Pohja-MykraMari Pohja-Mykrä

Tutkijatohtori, projektipäällikkö
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
mari.pohja-mykra(at)helsinki.fi

“Suurpedon tappaja oli kyllästynyt siihen, miten voimattomia suurpetojen suhteen ollaan…

…Lapset pelkäävät liikkua illalla pihalla, saati lähteä kaverinsa luo pyörällä 3 km:n päähän. Naapurin lammastila on saanut kokea suden tappamia karitsoja ja perheen pienin 6-vuotias lapsi, joka on tykännyt käydä katsomassa naapurin lampaita ja karitsoja, on surullinen ja näkee painajaisia taloa ympäröivistä susilaumoista, jotka ovat hyökkäämässä kohti. Viralliset kaatoluvat alueella pyörivän suden tappamiseen ovat niin hankalat ja kankeat, ja kaatoluvan saanutta sutta on yritetty useita viikkoja ajaa oikealle alueelle. Sinä aikana sama susi on ehtinyt jo vierailla lehmätilan nurkissa, josta se on häädetty pois, mutta yhden peuran se oli ehtinyt tappaa talon läheiselle pellolle. Taustalla on siis paljon pelkoa ja ahdistusta voimattomasta tilanteesta, mille perheenisä ei ole voinut tehdä mitään, koska tarvitaan paljon byrokratiaa ja paperisotaa, että muutoksia tilanteeseen ja ahdistukseen voisi tapahtua.”

Edellä oleva oli tutkimukseeni osallistuneen varsinaissuomalaisen naisen tarina, kun hän pohti syitä sille, miksi suurpedon salakaataja saa tukea toimilleen yhteisöltään. Sama tarina on luettavissa satakuntalaisen ja kainuulaisen naisen vastauksissa – tai melkeinpä minkä tahansa paikallislehden yleisönosastokirjoituksessa tänään, viime viikolla, tai vaikkapa viisi vuotta sitten. Jatka lukemista →

Mitä oli ennen mua

Matti Sippola

FM, aluekehitysneuvos, eläkkeellä sisäasiainministeriöstä
mattivsippola(at)gmail.com

Vuosi sitten ilmestyi Maaseudun uusi aika-lehden 20-vuotisjuhlanumero. Siinä hyvin lyhyesti kerrottiin lehden julkaisemiseen johtaneesta yhteiskunnallisesta tilanteesta, mutta ei juurikaan, millaista yhteistoimintaa eri maaseututoimijoiden kesken oli ollut sitä ennen. Tätä lehteä ja MUA-yhdistystä ei perustettu tyhjän päälle, vaan niilläkin oli edelläkävijät. Jatka lukemista →

Maaseudun asukkaiden hyvinvointi Kaakkois-Suomessa

Tuula Kontio

DI, YTM, Kehittämissuunnittelija
Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom

Klikkaa katsaukseen!

Klikkaa katsaukseen!

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä kuntakoot kasvavat ja palveluverkostomme muuttuu. Maaseudulta lähipalvelut vähenevät, mutta ikärakenteen muuttuessa ja ihmisen odotetun eliniän pidentyessä palvelutarve kuitenkin lisääntyy. Maaseudun asukkaiden huolena on lähipalveluiden siirtyminen entistä kauemmaksi, vaikeasti saavutettavaksi. Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle vuonna 2009 asetti tavoitteeksi elämisen laadun parantamisen maaseudulla kehittämällä asumisen edellytyksiä, palvelujen saatavuutta ja maaseudun saavutettavuutta. Tämän lisäksi esitettiin laadittavaksi selvitys valtion, kuntien ja kolmannen sektorin uusista yhteistyömuodoista. (Valtioneuvosto 2009). Selvitystyö liittyi kansalaistoiminnan vahvistamiseen. Odotetun eliniän pidentyminen johtaa uudenlaiseen tilanteeseen, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa ja ikärakenne maaseudulla muuttuu entisestään. Syntyvyys alenee ja koulutettu nuori väestö muuttaa kaupunkiin palveluiden ja työpaikkojen läheisyyteen. Huoltosuhde heikkenee, kun huollettavien määrä kasvaa ja työllisten määrä vähenee aiheuttaen julkisen talouden tiukkenemista.

Kylien yhteisöllinen palvelutuotanto – paikallista hallintaa palvelujärjestelmämuutoksessa

Mari Kattilakoski

YTL, projektitutkija
Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
mari.kattilakoski(at)uef.fi

Kattilakoski

Klikkaa artikkeliin!

Alueiden hallinnon ja julkisten palvelujen muutokset ovat synnyttäneet maaseutualueilla uudenlaista yhteisöllistä liikehdintää ja paikallista hallintaa lähipalvelujen turvaamiseksi. Siirtymä julkisen hallinnon hallinnasta kohden yhteistoiminnassa tapahtuvaa hallintaa on vahvistanut kansalaisten osallistumista samalla, kun julkisen talouden heikentyminen on johtanut palvelujen karsimiseen ja keskittämiseen. Palvelujärjestelmän muutokset ovat yhtäältä pakottaneet ja toisaalta herätelleet maaseudun paikallisyhteisöjä organisoitumaan ja integroitumaan osaksi palvelujärjestelmää uudella tavalla.

Tarkastelen artikkelissa aktiivisten kylien muuttunutta roolia suhteessa kuntaan lähipalvelujen tuottajina sekä kylien uudenlaisen paikallisen hallinnan rakentumista hyvinvoinnin, lähipalvelujen ja arjen sujuvuuden turvaamiseksi. Tutkimusaineistona ovat kahden kylän tapaustutkimukset monimenetelmällisen seurantatutkimuksen kautta. Tarkastelun kohteena on kylien uusi liikehdintä ja asemoituminen suhteessa julkiseen palvelujärjestelmään. Kylien aktivoituminen ja organisoituminen yhteisölliseen palvelutuotantoon kuvastavat sekä kylätoiminnan että palvelujärjestelmän muutosta. Aktiivisissa kylissä kylätoiminnan uusiksi sisällöiksi ovat tulleet palvelujen järjestäminen ja tuottaminen hyödyntäen eri organisoitumismuotoja sekä neuvottelut ja sopimukset kuntien kanssa lähipalvelujen tuottamiseksi. Palvelujen kehittäminen kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta kuvastaa paikkaperustaisen partisipatorismin (kansalaislähtöisyys, osallistava palvelujen tuottamisen ajattelu) vahvistumista vastaiskuna hyvinvointipalvelujen keskittymiselle ja markkinaistumiselle.

Susi, tunteet ja tila

Sanna Ojalammi

FT, Tutkija
Luonnonvarakeskus
sanna.ojalammi(at)luke.fi

Klikkaa artikkeliin!

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissani olen tarkastellut, miten susi on Varsinais-Suomessa vaaran ja uhkan kokemusten kautta muuttanut paikallisten ihmisten elinpiirissä spatiaalisia käytäntöjä ja vaikuttanut ihmisten tunteisiin. Relationaalisessa tilassa susi ja susikokemukset ovat vaikuttaneet paikallisten ihmisten arkisiin toimintatapoihin. Erityisesti susireviireillä suden ilmaantuessa maisemaan susihaitat ja uhka sudesta vaikuttavat ihmisten susikokemuksiin ja tunteisiin. Kielteiset käytännöt, susitunteet ja asenteet alkavat muuttaa tilaa. Tämä synnyttää erityyppisiä spatiaalisia käytäntöjä. Ihmisten keskuudessa ilmenee sosiaalisten suhteiden ja käytäntöjen vuorovaikutuksessa uhkan ja pelon tiedostamista sekä vaaratilanteen välttelyä. Kun ihmisen kehollisuus ja epämiellyttävät kokemukset, tunteet ja uskomukset vaikuttavat tilallisuuteen, myös ihmisten tilalliset sosiaaliset käytännöt alkavat muuttua. Näin syntyy uudentyyppistä tilaa eli susivaarallisia paikkoja, joista susi halutaan rajata pois, eletyn tilan ulkopuolelle.

Susivasara

Sulevi Riukulehto

1-2015-kansi

Kannen kuva: Ähtärin eläinpuisto

Tämän lehden kannessa on vaarallinen kuva. Susi jakaa mielipiteitä. Toivottavasti suden kuva ei kuitenkaan ole MUA-lehden toimitukselle yhtä kohtalokas kuin Muhammedin kuva joillekin muille. Mielipiteitä jakavien kysymysten käsittely on vaikeaa. Vaikka tieteen foorumeilla kaikkia aiheita pitäisi pystyä käsittelemään moniarvoisesti, tasapuolisesti ja kriittisesti, tiedemaailma ei ole aina onnistunut täyttämään ihanteitaan edes välttävästi.

Myöhäiskeskiajan kirjaklassikko Noitavasara – Malleus maleficarum vuodelta 1487 ilmestyi suomen kielellä viime vuoden lopussa. Tämä ilmeisesti Heinrich Kramerin kokoama kirja mainitaan aatehistorian esityksissä noitavainojen tärkeimmäksi auktoriteetiksi. Pikkutarkan tutkielman tarkoituksena oli varoittaa kristikuntaa salaliitosta, johon tuhannet ihmiset olivat yhtyneet paholaisen johdolla. He tuhoavat sadon, aiheuttavat kärsimyksiä, keskenmenoja, luonnononnettomuuksia ja sairauksia. He lentävät öisin viettämään noitasapattia iljettäviin menoihinsa. Kaikki tämä tuodaan Noitavasarassa esille oman aikansa tieteen perinteitä kunnioittaen, oikeudenkäynneistä ja kirjallisuudesta kerätyn aineiston sekä skolastisen päättelyn periaatteita noudattaen. Oppinutta vaikutelmaa tukee raskas loppuviitejärjestelmä, joka on kokonaisuudessaan mukana myös suomennoksessa. Jatka lukemista →