Yrittäjyyden edistäminen maaseutuhallinnossa

Paikkasokeaa, paikkatietoista ja paikkaperustaista kehittämistä

Päivi Kujala, Ilkka Luoto ja Seija Virkkala

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa tulkitaan eksogeenisen, endogeenisen ja neoendogeenisen kehittämisen näkökulmia suhteessa laajempaan maaseudun kehittämisen teoriaperintöön. Tähän perustuen määritellään kolme yrittäjyyden edistämisen diskurssia: 1) paikkasokea, 2) paikkatietoinen ja 3) paikkaperustainen hallinto. Diskurssianalyysin keinoin tarkastellaan, millaisina nykyhetkeen kiinnittyvinä puhetapoina alueita ja paikkoja sanoitetaan maaseutuhallinnon toimijoiden ja yrittäjien puheessa maaseudun kehittämisohjelman yritystukien valmistelun ja toimeenpanon yhteydessä. Lisäksi pohditaan, millaisia jännitteitä näiden diskurssien välillä ilmenee. Tutkimuksen kontekstina on maaseudun erilaistuva ja alueelliseen vaihteluun perustuva kehitys Suomessa sekä siihen vaikuttava EU:n maaseutupolitiikka. Tutkimuksen tulosten perusteella maaseudun kehittämisohjelman toteutus vaikuttaa yritysten toimintaedellytyksiin paikkasokeasti tai opportunistisen paikkatietoisesti, mikä ei aidosti tue alueen omista tarpeista nousevaa kehittämistä.

Kohti monialaisen maa- ja metsätilan integroitua suunnittelua

Asiantuntijoiden ratkaisuehdotuksia maaseudun biotalouden haasteisiin

Tuomo Takala
FT, MMM, projektitutkija 
Itä-Suomen yliopisto

Teppo Hujala
MMT, professori
Itä-Suomen yliopisto

Eeva-Liisa Repo
MH, elinkeinopäällikkö Suomen metsäkeskus

Jukka Tikkanen
MMT, tutkimusjohtaja
Itä-Suomen yliopisto

Raili Hokajärvi
MMT, FM, lehtori
Oulun ammattikorkeakoulu

Klikkaa artikkeliin

Biotalous saattaa avata maatilayrityksille uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien hahmottamisessa ja hyödyntämisessä voisi puolestaan olla apua uudenlaisista päätöksentekoa tukevista (päätöstuen) palveluista. Artikkelissa tarkastellaan, miten nykyistä tilatason päätöstukea voitaisiin kehittää toteuttamaan kestävää biotaloutta. Tulokset perustuvat järjestelmälliseen työpajamuotoiseen asiantuntija-arviointiin. Menetelminä hyödynnettiin 635-ryhmätyötekniikkaa, äänestyksiä ja itseohjautuvaa yhteistyöskentelyä.

Asiantuntijat nostivat päätöstuen keskeisimmiksi kehittämisalueiksi uusien asiakkaiden ja rinnakkaisten tulonlähteiden tunnistamisen, yrittäjän tavoitteiden hahmottamisen sekä kokonaisvaltaisen liiketalouslaskennan kehittämisen. Ratkaisuehdotuksissa korostuivat digitaaliset yhteistyötavat, yritysten välinen yhteistyö ja alueelle ominaiset biotalousmahdollisuudet. Asiakashyötyä ja yrittäjän osallistamista painotettiin. Biotaloustilan päätöstuen kehittämiseen kytkeytyy myös useita haasteita, yhtenä suurimmista vaihtelu biotalouden käsitteen määrittelyssä. Ratkaisuideoiden jalostaminen edelleen vaatii alan palveluntarjoajilta aloitteellisuutta, luovuutta ja yhteistyökykyä.


Monipaikkaisuus maaseudun terveyspalveluiden mahdollistajana

Olli Lehtonen
FT , Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto

Toivo Muilu
FT, Tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus

Hilkka Vihinen
VTT, Tutkimusprofessori

Luonnonvarakeskus

Yksinkertaisimmillaan monipaikkaisuus tarkoittaa, että ihmisillä on useampi kuin yksi oleskelu- tai asuinpaikka. Suomessa monipaikkaisuus on ilmiönä yleistynyt viime vuosikymmeninä, mutta asumisen ja työnteon monipaikkaisuuden vaikutuksia ei vielä huomioida päätöksenteossa tai suunnittelussa.

Klikkaa artikkeliin

Tässä artikkelissa monipaikkaisuus liitetään vapaa-ajan asumiseen eli tilanteeseen, jossa suuri osa ajasta vietetään vapaa-ajan asunnolla virallisen asuinpaikkakunnan ulkopuolella. Ilmiötä voidaan kuvata myös kausiväestön käsitteellä. Tarkastelun kohteena ovat ihmisten ja perheiden monipaikkaisuuteen liittyvät mahdollisuudet terveyspalvelujen järjestämisessä maaseudulla. Oletuksena on, että monipaikkaisuudesta voisivat hyötyä niin maaseudun vakituiset asukkaat kuin kesäasukkaatkin, mikä tarjoaisi mahdollisuuksia parantaa terveyspalvelujen saavutettavuutta maaseudulla. Oletusta testataan Pohjois-Kymenlaaksossa tutkimalla, miten terveyspalvelujen väestöruuduittainen kysyntä vaihtelee tammikuussa ja heinäkuussa ja miten nämä kysynnän muutokset vaikuttavat terveyspalvelujen tuottamismahdollisuuksiin ja optimaaliseen terveyspalveluverkkoon alueella.

Tulokset osoittavat monipaikkaisuuden antavan uusia mahdollisuuksia maaseutualueiden terveyspalvelujen tuotantoon. Erityisesti monipalvelupisteet ja liikkuvat palvelut ovat maaseudulla kustannustehokkaita palvelutuotantomalleja, koska ne pystyvät joustavasti mukautumaan terveyspalvelujen kysynnän vaihteluun eri vuoden aikoina. Tulokset kannustavat hyödyntämään monipaikkaisuutta ja paikkatietoanalyyseja nykyistä näkyvämmin maaseudun kehittämisen voimavarana.


Kuvaliite artikkeliin

Kuva 6:

Maaseutu yritysimagossa

Visuaalisuudesta uutta potkua maaseudulle

Niklas Lundström
HTT, Tutkijatohtori
Johtamisen yksikkö
Vaasan yliopisto

Tuomas Honkaniemi
HTM, Tohtorikoulutettava
Johtamisen yksikkö
Vaasan yliopisto

Olli-Pekka Viinamäki
HTT, Dos., Toiminnanjohtaja
Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys

Artikkelin tavoite on tuottaa uusia näkemyksiä maaseudun imagokeskusteluun ja avata uusia mahdollisuuksia maaseutumaisten kuntien, yhdistysten ja maaseudun yritysten imagotyölle. Artikkelissa analysoidaan Kyrö Distilleryn internet-sivujen valokuvia visuaalisella tutkimusmenetelmällä. Analyysi kohdistuu erityisesti siihen, millaisena paikkana maaseutu näkyy paikkaorientoituneen yrityksen visuaalisessa imagossa ja mitä elementtejä tähän imagoon sisältyy. Teoreettisena viitekehyksenä on alueellinen imago ja neolokalismi.

Analyysi tuotti neljä kategoriaa: yhteisöllisyys, kulttuurimaisema, tuotteet ja toiminta. Tutkimustulokset osoittavat, että Kyrö Distillery hyödyntää perinteisiä maaseutuun liitettyjä mielikuvia painottaen vahvasti visuaalisuutta luoden samalla uudenlaista ymmärrystä maaseudusta. Imagotyö näyttäytyy esteettisyyttä korostavana, tietynlaisena sukupolvikokemuksen alaisena ilmiönä. Imagotyöhön liittyy vahvasti pyrkimys erottumiseen ja visuaalisten virikkeiden herättämiseen sekä tarinallisuuden, historian ja yhteisöllisyyden kytkeminen nykyhetken ja tulevaisuuden visioihin ja toiminnallisuuteen.

Klikkaa artikkeliin


Maaseudun muuttuva asumiskokemus

Kodin tila ja aika

 

Sulevi Riukulehto
Dosentti, tutkimusjohtaja, aluehistoria ja kulttuuriperintö
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Katja Rinne-Koski
HTM, tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

 

Klikkaa artikkeliin

Artikkelissa tarkastellaan maaseudun asumiskokemusta kahdesta näkökulmasta: miten kotoisuus rakentuu ja miten siitä puhutaan? Pohdimme asumisen ja kotikokemuksen suhdetta. Mikä tekee asumisesta kodikasta? Mitä asioita asunnossa täytyy olla, jotta se tuntuu kodilta? Esitämme kuudesta pääluokasta koostuvan kotoisan kodin mallin. Tulkintaosassa tarkastelemme asumiskokemuksen tilallisuutta ja ajallisuutta siten, että pääpaino on asumisen temporaalisuudessa: miten kotia eletään? Erotamme viisi ajallisuuden ilmenemismuotoa, joista erityistä huomiota kiinnitetään monipaikkaisuuden peräkkäisiin ja rinnakkaisiin muotoihin. Lopuksi esittelemme neljä asumiseen liittyvää puhuntaa: perintö, erottelu, kiintymys ja ikääntyminen. Pääaineistoina ovat Kolmannen iän kotiseutukokemukset asumisessa -hankkeen virikekeskustelut ja eläytymistehtävät, jotka toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla sekä Helsingissä 2013–2014.

Maaseutukuvat ja -mielikuvat maaseudun kehittämisessä

Torsti Hyyryläinen
HT, dosentti, tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Toni Ryynänen
MMT, dosentti, vanhempi tutkija
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

 

Klikkaa artikkeliin

Maaseutu määritellään usein fyysisen ympäristön ja tilastollisesti mitattavien toimintojen kautta. Kielellisesti jäsentyvä ja mielikuvissa rakentuva maaseutu jää vähäisemmälle huomiolle. Analysoimme tässä artikkelissa yhteisöllisesti tuotettuja ja jaettuja maaseutukuvia sosiaalisina representaatioina. Käymme analyyttisesti läpi valikoidun joukon julkaisuja, joissa on selvitetty joko suomalaisten käsityksiä maaseudusta, identifioitumista suhteessa maaseutuun tai analysoitu sanomalehtien maaseutukuvaa. Arvioimme tämän aineiston perusteella maaseutukuvissa pitkällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia sekä pohdimme kysymystä: miten maaseutukuvat ja maaseutumielikuvat liittyvät maaseutupolitiikkaan ja maaseudun kehittämisen käytäntöön? Johtopäätöksenä esitämme tulkinnan maaseutukeskustelun kehityksen suunnasta, jossa viestinnän monikanavaistuminen ja median digitalisoituminen muuttavat maaseutukuvastoa tulevaisuudessa.

Kylät tulevaisuuden paikallisyhteisöinä

Kaisu Kumpulainen
YTT 
Jyväskylän yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin

Tämän artikkelin tavoitteena on kylien eli maaseutumaisten paikallisyhteisöjen tulevaisuuden luonteen hahmottaminen. Peilaan jälkimodernin paikallisyhteisön piirteitä aktiivisista kylistä keräämääni aineistoon. Miten jälkimodernille paikallisyhteisölle ominaiset piirteet, kuten kommunikatiivisuus ja avoimuus niissä rakentuvat? Mitä haasteita ne tuovat tulevaisuuden kylätoiminnalle ja kylien kehittämiselle? Jälkimodernit paikallisyhteisöt eivät rakennu vastavoimana individualismille, vaan osana sitä. Ne pyrkivät vastaamaan samalla sekä ihmisten yksilöllisiin intresseihin ja valintoihin että yhteisöllisyyden ja kuulumisen tarpeeseen.

Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys

Kati Pitkänen 
YTT, dosentti, erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus SYKE

Anna Strandell 
FM, vanhempi tutkija
Suomen ympäristökeskus SYKE

 

Klikkaa artikkeliin

Monipaikkainen asuminen ja elämä ovat arkea yhä laajemmalle joukolle suomalaisia ja monipaikkaisuus on nostettu esille merkittävänä maaseudun tulevaisuuden kehittämistekijänä. Tämän artikkelin tavoitteena on tunnistaa, mitkä ovat suomalaisen maaseudun kannalta merkittävimmät monipaikkaisen asumisen muodot ja mihin suuntaan eri muodot ovat kehittymässä. Artikkelin lähtökohtana on kansainvälisen kirjallisuuden pohjalta luotu motiiveihin perustuva monipaikkaisen asumisen viitekehys. Monipaikkaisen asumisen muodoista tehdään määrällisiä arvioita hyödyntämällä valtakunnallisia rekisteri-, tilasto- ja kyselyaineistoja. Tulosten perusteella monipaikkaisuus liittyy miljoonien suomalaisten elämään. Erilaiset monipaikkaisen asumisen muodot näyttäytyvät eri tavalla merkittävinä maaseudulla kuin kaupungeissa ja monipaikkaisuus synnyttää merkittävää vuorovaikutusta näiden välille. Maaseudulle keskittyy erityisesti vapaa-aikaan ja kausityöhön liittyvää monipaikkaista asumista, joiden merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Vastaavasti kaupungeissa monipaikkainen asuminen liittyy useimmiten työhön, opiskeluun, perhesyihin ja parisuhteeseen.

Ikääntyvien naisten yrittäjyys ja koiraharrastus elämäntapayrittäjyytenä

Kohti oudon tunnustamisen maaseutua

 

Hanna-Mari Ikonen
HTT, dosentti., yliopistonlehtori (ma.)
Tampereen yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin

Artikkelin tavoitteena on osoittaa, että tunnustamalla tavanomainen mutta pienimuotoinen yritystoiminta arvokkaaksi sekä kiinnittämällä huomiota myös outoon yritystoimintaan voidaan tukea valtavirran varjoon jäävien yrittäjien toimijuutta. Siten erikoisetkin yritysideat tulevat tunnistetuiksi potentiaalisina maaseudun elävöittäjinä. Perustan pohdintani kahdenlaiseen yrittäjäaineistoon: 1) lähes 15 vuoden aikana tekemiini maaseudun naisyrittäjien tutkimushaastatteluihin ja 2) elämäntapaan ja koiraharrastukseen perustuvissa matkailualan yrityksissä tekemiini haastatteluihin ja havainnointeihin. Peilaan empiirisiä kohteitani keskusteluun työn ja talouden muutoksista erilaisten maaseudulla asuvien ihmisten ja heidän taustojensa kannalta. Tuloksena on toimijalähtöinen näkökulma maaseudun toimeentulomahdollisuuksien uusiin ja uudella tavalla ajankohtaiseksi tulleisiin kysymyksiin.

Japanin kotiseutulahjoitus – furusato noozei – kaupunkien ja maaseutujen toimijoiden vuorovaikutuksena

Torsti Hyyryläinen
HT, dosentti, tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Lönnrotinkatu 7, 50100 Mikkeli
torsti.hyyrylainen@helsinki.fi

Saana Santalahti
HuK (Itä-Aasian tutkimus), tutkimusavustaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
saana.santalahti@helsinki.fi

 

Klikkaa artikkeliin!

Furusato noozei on vuodesta 2008 lähtien Japanissa käytössä ollut järjestelmä, johon kansalaiset voivat osallistua tekemällä vapaaehtoisen rahalahjoituksen asuinkunnan ulkopuoliselle kunnalle tai prefektuurille. Lahjoittajat voivat valita vastalahjan. Valituksi tulevat useimmin paikalliset elintarvikkeet. Lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia ja niitä tehtiin 2016 noin 2,1 mrd. euron arvosta. 

Vastalahjojen tarjonta kuntien omilla ja valtakunnallisilla verkkosivuilla on luonut vilkkaan markkinan, jossa kunnat kilpailevat näkyvyydestä. Järjestelmän myötä kaupunkilaiset ovat uudella tavalla kiinnostuneet maaseudusta ja maaseutumatkailusta. Taustalla on ollut tarve kehittää uusia aluepolitiikan välineitä.

Syntynyttä kilpailua ei pidetä yksinomaan hyvänä asiana, vahvojen kuntien on arvioitu menestyvän siinä heikkoja paremmin. Kritiikistä huolimatta järjestelmän suosio on kasvanut. Lahjoittajia motivoivat: 1) vastalahjat, 2) tärkeäksi koetut sisällöt sekä 3) kotipaikkatunne.