Maaseudun muuttuva asumiskokemus

Kodin tila ja aika

 

Sulevi Riukulehto
Dosentti, tutkimusjohtaja, aluehistoria ja kulttuuriperintö
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Katja Rinne-Koski
HTM, tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

 

Klikkaa artikkeliin

Artikkelissa tarkastellaan maaseudun asumiskokemusta kahdesta näkökulmasta: miten kotoisuus rakentuu ja miten siitä puhutaan? Pohdimme asumisen ja kotikokemuksen suhdetta. Mikä tekee asumisesta kodikasta? Mitä asioita asunnossa täytyy olla, jotta se tuntuu kodilta? Esitämme kuudesta pääluokasta koostuvan kotoisan kodin mallin. Tulkintaosassa tarkastelemme asumiskokemuksen tilallisuutta ja ajallisuutta siten, että pääpaino on asumisen temporaalisuudessa: miten kotia eletään? Erotamme viisi ajallisuuden ilmenemismuotoa, joista erityistä huomiota kiinnitetään monipaikkaisuuden peräkkäisiin ja rinnakkaisiin muotoihin. Lopuksi esittelemme neljä asumiseen liittyvää puhuntaa: perintö, erottelu, kiintymys ja ikääntyminen. Pääaineistoina ovat Kolmannen iän kotiseutukokemukset asumisessa -hankkeen virikekeskustelut ja eläytymistehtävät, jotka toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla sekä Helsingissä 2013–2014.

Maaseutukuvat ja -mielikuvat maaseudun kehittämisessä

Torsti Hyyryläinen
HT, dosentti, tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

Toni Ryynänen
MMT, dosentti, vanhempi tutkija
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

 

Klikkaa artikkeliin

Maaseutu määritellään usein fyysisen ympäristön ja tilastollisesti mitattavien toimintojen kautta. Kielellisesti jäsentyvä ja mielikuvissa rakentuva maaseutu jää vähäisemmälle huomiolle. Analysoimme tässä artikkelissa yhteisöllisesti tuotettuja ja jaettuja maaseutukuvia sosiaalisina representaatioina. Käymme analyyttisesti läpi valikoidun joukon julkaisuja, joissa on selvitetty joko suomalaisten käsityksiä maaseudusta, identifioitumista suhteessa maaseutuun tai analysoitu sanomalehtien maaseutukuvaa. Arvioimme tämän aineiston perusteella maaseutukuvissa pitkällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia sekä pohdimme kysymystä: miten maaseutukuvat ja maaseutumielikuvat liittyvät maaseutupolitiikkaan ja maaseudun kehittämisen käytäntöön? Johtopäätöksenä esitämme tulkinnan maaseutukeskustelun kehityksen suunnasta, jossa viestinnän monikanavaistuminen ja median digitalisoituminen muuttavat maaseutukuvastoa tulevaisuudessa.

Kylät tulevaisuuden paikallisyhteisöinä

Kaisu Kumpulainen
YTT 
Jyväskylän yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin

Tämän artikkelin tavoitteena on kylien eli maaseutumaisten paikallisyhteisöjen tulevaisuuden luonteen hahmottaminen. Peilaan jälkimodernin paikallisyhteisön piirteitä aktiivisista kylistä keräämääni aineistoon. Miten jälkimodernille paikallisyhteisölle ominaiset piirteet, kuten kommunikatiivisuus ja avoimuus niissä rakentuvat? Mitä haasteita ne tuovat tulevaisuuden kylätoiminnalle ja kylien kehittämiselle? Jälkimodernit paikallisyhteisöt eivät rakennu vastavoimana individualismille, vaan osana sitä. Ne pyrkivät vastaamaan samalla sekä ihmisten yksilöllisiin intresseihin ja valintoihin että yhteisöllisyyden ja kuulumisen tarpeeseen.

Suomalaisen maaseudun monipaikkaisen asumisen muodot ja tulevaisuuden kehitys

Kati Pitkänen 
YTT, dosentti, erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus SYKE

Anna Strandell 
FM, vanhempi tutkija
Suomen ympäristökeskus SYKE

 

Klikkaa artikkeliin

Monipaikkainen asuminen ja elämä ovat arkea yhä laajemmalle joukolle suomalaisia ja monipaikkaisuus on nostettu esille merkittävänä maaseudun tulevaisuuden kehittämistekijänä. Tämän artikkelin tavoitteena on tunnistaa, mitkä ovat suomalaisen maaseudun kannalta merkittävimmät monipaikkaisen asumisen muodot ja mihin suuntaan eri muodot ovat kehittymässä. Artikkelin lähtökohtana on kansainvälisen kirjallisuuden pohjalta luotu motiiveihin perustuva monipaikkaisen asumisen viitekehys. Monipaikkaisen asumisen muodoista tehdään määrällisiä arvioita hyödyntämällä valtakunnallisia rekisteri-, tilasto- ja kyselyaineistoja. Tulosten perusteella monipaikkaisuus liittyy miljoonien suomalaisten elämään. Erilaiset monipaikkaisen asumisen muodot näyttäytyvät eri tavalla merkittävinä maaseudulla kuin kaupungeissa ja monipaikkaisuus synnyttää merkittävää vuorovaikutusta näiden välille. Maaseudulle keskittyy erityisesti vapaa-aikaan ja kausityöhön liittyvää monipaikkaista asumista, joiden merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Vastaavasti kaupungeissa monipaikkainen asuminen liittyy useimmiten työhön, opiskeluun, perhesyihin ja parisuhteeseen.

Ikääntyvien naisten yrittäjyys ja koiraharrastus elämäntapayrittäjyytenä

Kohti oudon tunnustamisen maaseutua

 

Hanna-Mari Ikonen
HTT, dosentti., yliopistonlehtori (ma.)
Tampereen yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin

Artikkelin tavoitteena on osoittaa, että tunnustamalla tavanomainen mutta pienimuotoinen yritystoiminta arvokkaaksi sekä kiinnittämällä huomiota myös outoon yritystoimintaan voidaan tukea valtavirran varjoon jäävien yrittäjien toimijuutta. Siten erikoisetkin yritysideat tulevat tunnistetuiksi potentiaalisina maaseudun elävöittäjinä. Perustan pohdintani kahdenlaiseen yrittäjäaineistoon: 1) lähes 15 vuoden aikana tekemiini maaseudun naisyrittäjien tutkimushaastatteluihin ja 2) elämäntapaan ja koiraharrastukseen perustuvissa matkailualan yrityksissä tekemiini haastatteluihin ja havainnointeihin. Peilaan empiirisiä kohteitani keskusteluun työn ja talouden muutoksista erilaisten maaseudulla asuvien ihmisten ja heidän taustojensa kannalta. Tuloksena on toimijalähtöinen näkökulma maaseudun toimeentulomahdollisuuksien uusiin ja uudella tavalla ajankohtaiseksi tulleisiin kysymyksiin.

Vapaa-ajan asumisen taloudellinen merkitys maaseutukuntien pysyville asukkaille

Adam Czarnecki
PhD, vanhempi tutkija
Institute of Rural and Agricultural Development, Polish Academy of Sciences
aczarnecki@irwirpan.waw.pl

Maarit Sireni
YTT, dosentti, yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
maarit.sireni@uef.fi

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa analysoidaan maaseudun pysyvien asukkaiden kokemuksia ja tulkintoja vapaa-ajan asumisen taloudellisesta merkityksestä. Tutkimuksen kohteena on kaksikymmentä merkittävää mökkikuntaa. Aineisto on hankittu pysyville asukkaille suunnatulla kyselyllä. Vastausten mukaan vapaa-ajan asukkaiden ja pysyvien asukkaiden väliset talousyhteydet ovat melko yleisiä mutta pienimuotoisia: keskimäärin joka viides pysyvä asukas tarjoaa vapaa-ajan asukkaille tavaroita tai palveluja. Kaiken kaikkiaan pysyvät asukkaat eivät näe vapaa-ajan asumisen tuottavan merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, eikä sillä nähdä olevan suurta merkitystä infrastruktuurin ylläpidon kannalta. Sen sijaan he katsovat vapaa-ajan asumisen vaikuttavan myönteisesti paikkakunnan kulttuuritarjontaan. Yleisesti kyselyn vastaajien omakohtaiset kokemukset kanssakäymisestä vapaa-ajan asukkaiden kanssa heijastuvat heidän käsityksiinsä vapaa-ajan asumisen tuomista hyödyistä.

Japanin kotiseutulahjoitus – furusato noozei – kaupunkien ja maaseutujen toimijoiden vuorovaikutuksena

Torsti Hyyryläinen
HT, dosentti, tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Lönnrotinkatu 7, 50100 Mikkeli
torsti.hyyrylainen@helsinki.fi

Saana Santalahti
HuK (Itä-Aasian tutkimus), tutkimusavustaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
saana.santalahti@helsinki.fi

 

Klikkaa artikkeliin!

Furusato noozei on vuodesta 2008 lähtien Japanissa käytössä ollut järjestelmä, johon kansalaiset voivat osallistua tekemällä vapaaehtoisen rahalahjoituksen asuinkunnan ulkopuoliselle kunnalle tai prefektuurille. Lahjoittajat voivat valita vastalahjan. Valituksi tulevat useimmin paikalliset elintarvikkeet. Lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia ja niitä tehtiin 2016 noin 2,1 mrd. euron arvosta. 

Vastalahjojen tarjonta kuntien omilla ja valtakunnallisilla verkkosivuilla on luonut vilkkaan markkinan, jossa kunnat kilpailevat näkyvyydestä. Järjestelmän myötä kaupunkilaiset ovat uudella tavalla kiinnostuneet maaseudusta ja maaseutumatkailusta. Taustalla on ollut tarve kehittää uusia aluepolitiikan välineitä.

Syntynyttä kilpailua ei pidetä yksinomaan hyvänä asiana, vahvojen kuntien on arvioitu menestyvän siinä heikkoja paremmin. Kritiikistä huolimatta järjestelmän suosio on kasvanut. Lahjoittajia motivoivat: 1) vastalahjat, 2) tärkeäksi koetut sisällöt sekä 3) kotipaikkatunne.

Työhistoriaa kuvaavat elämänviivapiirrokset

 – Tapaustutkimus lypsykarjatiloilta

 

Marja Kallioniemi
MMT, tutkija, Luonnonvarakeskus

Hanna-Riitta Kymäläinen
MMT, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, maataloustieteiden osasto

 

Abstrakti

Siirry artikkeliin

Kirjoituksen tavoite on tarkastella toimintaansa laajentaneilla lypsykarjatiloilla piirrettyjä elämänviivapiirroksia ja kerrottuja työhistoriakuvauksia neljältä tilalta (yhteensä kuusi piirrosta). Lypsykarjan hoitaminen näyttäytyi aineistossa merkityksellisenä työnä, jolloin hyvin tehdyn työn tuloksista, eläinten hoidosta ja luonnon keskellä työskentelemisestä oli mahdollista nauttia. Maatilan hoitamisen aloittaminen ei ollut missään kuvauksessa selkeä prosessi, sillä miltei jokaisella haastateltavalla oli kokemuksia muussa ammatissa tai muun alan yrittäjänä toimimisesta. Elämä tilalla oli kokonaisvaltaisen sitovaa, sillä navetta saneli ajankäytön perusraamit, joiden mukaan muu ajankäyttö jousti. Aineistossa tulee esille työuran edetessä tapahtuva työkyvyn heikkeneminen, joka on myös laajempien tutkimusaineistojen tulosten mukaan yleistä maataloudessa. Työhistoriakuvaus pienehköltä, mutta kaikin puolin hallitulta tilalta haastaa tilakoon kasvattamiseen keskittyneen kehityskulun maataloudessa. Aineisto tuo laadullisen tutkimuksen keinoin esiin arjen ja työhistorian kulkua erilaisilla lypsykarjatiloilla rakennemuutoksen keskellä.

Metsästyksen kentän logiikka ja kulttuurinen kestävyys

Mari Kivitalo

YTM, projektitutkija
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto

mari.kivitalo@jyu.fi

Abstrakti

Siirry artikkeliin

Metsästyskulttuuri on muutoksessa maaseudun rakenteellisen murroksen myötä. Muutos sisältää jännitteitä, jotka liittyvät yhtäältä metsästyskulttuurin säilyttämiseen ja toisaalta uusien toimijoiden ja käytäntöjen omaksumiseen paikallisyhteisöissä. Metsästysseurat ovat avainroolissa uusien metsästäjien rekrytoinnissa. Artikkelissa tarkastellaan metsästysseurojen jäseneksi ottoa ja ulossulkemisen logiikkaa Pierre Bourdieun kenttäteorian avulla. Metsästäjien haastattelut valottavat metsästysseurojen paikallisia käytäntöjä. Metsästysseuran jäsenyyden saaminen perustuu sosiaaliseen vaihtoon, joka noudattaa sosiaalisen tunnistamisen ja arvonannon logiikkaa. Jäsenyys edellyttää pääomia, joiden arvo määrittyy seurakohtaisesti. Keskeisenä kriteerinä on maanomistaminen seuran alueella. Kenttäteoreettinen tarkastelu tarjoaa analyyttisen kehyksen, jonka avulla voidaan ymmärtää metsästyskulttuurin pysyvyyteen ja muutokseen liittyviä paikallistason jännitteitä.

Abstract

Finnish hunting culture is facing changes due to structural changes in rural areas. This derives potential tensions between those who want to conserve local hunting culture, its rules and practices in opposition to those adapting new practices. Recruitment of new hunters outside local communities becomes evident. In this task hunting associations are in a central role. The study examines hunting associations within a concept of Pierre Bourdieu’s ’field’. The concept of field opens up the logic how hunting associations reproduce their membership. The study focuses on choreographies of entrance and rejection expressed within fields by the candidates. The theory-based analysis is illustrated with interviews conducted among hunters in Central Finland. The study focuses on meaning of social recognition and value attribution given by members of hunting associations. The logic of field creates an analytical frame for understanding social reproduction and sustainability of hunting culture.

Keywords: Capital, cultural sustainability, field, habitus, hunting

Sota- ja jälleenrakennusajan poronhoito Poromies-lehden kuvaamana

Minna Turunen
Dosentti, yliopistotutkija, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

Sirpa Rasmus
FT, tutkija, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos

Asta Kietäväinen
Dosentti, tutkijatohtori, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin!

Tarkastelemme toisen maailmansodan (1939–1945) vaikutuksia Suomen poronhoitoon ja arvioimme poronhoidon merkitystä maallemme sekä kriisien että jälleenrakennuksen aikana. Tutkimuksemme perustuu vuosina 1931–1967 ilmestyneiden Poromies-lehtien artikkeleihin ja poronhoitoyhdistysten toimintakertomuksiin. Sodissa menetettiin tärkeitä poronhoitoalueita Neuvostoliitolle Kuusamon ja Sallan itäosista sekä Petsamo kokonaisuudessaan. Poroja teurastettiin ruuaksi, hävitettiin ja niitä katosi paimennuksen puuttuessa. Poronhoitovuosina 1939–1945 teurastettiin kansalaisten ravinnoksi noin 220 000 poroa, jolloin säästettiin pakkoteurastukselta yli 88 000 lehmää. Porot toimivat sota-aikana muonareservinä ja kulkuneuvona, ja niistä saatiin vaatteita, jalkineita ja taljoja sotilaille. Sodan päätyttyä porokarjat vähitellen elpyivät, ja niitä hyödynnettiin hävitetyn Pohjois-Suomen jälleenrakennuksessa.