Maaseudun ja kaupungin konflikti Maaseudun tulevaisuus -lehden sivuilla 1916–1918

Aapo Jumppanen
YTT, FM, Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti

 

Klikkaa katsaukseen!

Maaseudun tulevaisuus -lehden ensimmäinen numero julkaistiin 1.10.1916. Kyseessä oli johtaville maanviljelijöille suunnattu yleissivistävä kulttuurilehti ja osuustoimintatyön puolestapuhuja, jonka tehtävänä oli:

”- – edistää maaseudun yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen muodostumista terveeseen suuntaan”

 Maaseudun tulevaisuus (MT) 1.10.1916, s.10.

Poliittisesti Maaseudun tulevaisuus oli lähellä Maalaisliittoa, ja monet puolueen keskeiset ideologit kuten Santeri Alkio ja Hannes Gebhard kirjoittivat siihen säännöllisesti. Myös maalaisliittolaiset poliitikot sekä Maataloustuottajain keskusliiton toiminta saivat paljon palstatilaa lehden sivuilla. Vuosina 1916–1917 lehdellä oli vain joitakin tuhansia tilaajia, ja se julkaistiin kolme kertaa kuukaudessa. Vuonna 1919 kulttuuripainotus alkoi jäädä vähemmälle huomiolle, kun Maataloustuottajain keskusliitto alkoi vastata lehden toimittamisesta. (Laaksonen 2006, 7; Teräväinen 2016)

Tämä katsaus on rajattu vuosiin 1916–1918 ja tarjoaa poikkileikkauksen siitä ajasta, kun Maaseudun tulevaisuus oli voimakkaimmin suuntautunut maaseutukulttuurin ja sivistyksen tukemiseen. Teksti pohjautuu aiemmin pitämiini esitelmiin ”Maaseudun ja kaupungin konflikti? Sisällissodan aika Maaseudun tulevaisuuden sivuilla 1916–1918” (Oppiva maaseutu – 24. Maaseutututkijatapaaminen 25.8.2016, Rovaniemi) sekä ”’Country is the Mother of the City’ – Rural Identity Making and Antiurbanization in a Finnish Farmer’s Periodical 1916–1918” (International Society for Cultural History 2017, 28.6.2017, Uumaja), jotka on toteutettu osana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin hallinnoimaa Maaseudun ja kaupungin suhteet yhteiskunnallisissa keskusteluissa Suomessa 1860-luvulta nykyaikaan -hanketta.

Tutkimuskysymyksinä ovat: Miten maaseudun ja kaupungin välisiä eroja ja vastakkainasetteluja tuotettiin Maaseudun tulevaisuuden sivulla vuosina 1916–1918 ja miksi. Toisin sanoen mitkä piirteet modernisoituvassa yhteiskunnassa kuvattiin niin uhkaavina, että ne olivat suoranaiseksi vaaraksi maaseudun tulevaisuudelle ja täten edellyttivät maaseudun ja sen asukkaiden aktiivista puolustamista.

Japanin kotiseutulahjoitus – furusato noozei – kaupunkien ja maaseutujen toimijoiden vuorovaikutuksena

Torsti Hyyryläinen
HT, dosentti, tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Lönnrotinkatu 7, 50100 Mikkeli
torsti.hyyrylainen@helsinki.fi

Saana Santalahti
HuK (Itä-Aasian tutkimus), tutkimusavustaja
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
saana.santalahti@helsinki.fi

 

Klikkaa artikkeliin!

Furusato noozei on vuodesta 2008 lähtien Japanissa käytössä ollut järjestelmä, johon kansalaiset voivat osallistua tekemällä vapaaehtoisen rahalahjoituksen asuinkunnan ulkopuoliselle kunnalle tai prefektuurille. Lahjoittajat voivat valita vastalahjan. Valituksi tulevat useimmin paikalliset elintarvikkeet. Lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia ja niitä tehtiin 2016 noin 2,1 mrd. euron arvosta. 

Vastalahjojen tarjonta kuntien omilla ja valtakunnallisilla verkkosivuilla on luonut vilkkaan markkinan, jossa kunnat kilpailevat näkyvyydestä. Järjestelmän myötä kaupunkilaiset ovat uudella tavalla kiinnostuneet maaseudusta ja maaseutumatkailusta. Taustalla on ollut tarve kehittää uusia aluepolitiikan välineitä.

Syntynyttä kilpailua ei pidetä yksinomaan hyvänä asiana, vahvojen kuntien on arvioitu menestyvän siinä heikkoja paremmin. Kritiikistä huolimatta järjestelmän suosio on kasvanut. Lahjoittajia motivoivat: 1) vastalahjat, 2) tärkeäksi koetut sisällöt sekä 3) kotipaikkatunne.

Vapaa-ajan asumisen taloudellinen merkitys maaseutukuntien pysyville asukkaille

Adam Czarnecki
PhD, vanhempi tutkija
Institute of Rural and Agricultural Development, Polish Academy of Sciences
aczarnecki@irwirpan.waw.pl

Maarit Sireni
YTT, dosentti, yliopistotutkija
Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
maarit.sireni@uef.fi

 

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissa analysoidaan maaseudun pysyvien asukkaiden kokemuksia ja tulkintoja vapaa-ajan asumisen taloudellisesta merkityksestä. Tutkimuksen kohteena on kaksikymmentä merkittävää mökkikuntaa. Aineisto on hankittu pysyville asukkaille suunnatulla kyselyllä. Vastausten mukaan vapaa-ajan asukkaiden ja pysyvien asukkaiden väliset talousyhteydet ovat melko yleisiä mutta pienimuotoisia: keskimäärin joka viides pysyvä asukas tarjoaa vapaa-ajan asukkaille tavaroita tai palveluja. Kaiken kaikkiaan pysyvät asukkaat eivät näe vapaa-ajan asumisen tuottavan merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, eikä sillä nähdä olevan suurta merkitystä infrastruktuurin ylläpidon kannalta. Sen sijaan he katsovat vapaa-ajan asumisen vaikuttavan myönteisesti paikkakunnan kulttuuritarjontaan. Yleisesti kyselyn vastaajien omakohtaiset kokemukset kanssakäymisestä vapaa-ajan asukkaiden kanssa heijastuvat heidän käsityksiinsä vapaa-ajan asumisen tuomista hyödyistä.

Maaseudun ja kaupungin välisestä vuorovaikutuksesta

Aapo Jumppanen

 

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Seinäjoen yksikön tiloissa on kaksi neuvotteluhuonetta, Stadi ja Lande. Niitä ei nähdä työyhteisössämme toisilleen vastakkaisina, vaan toisiaan täydentävinä. Molempia tarvitaan ja molemmissa on omat toimintonsa ja tunnelmansa. Lande on teknisesti edistyneempi kokoustila, sillä sinne on sijoitettu videoneuvottelulaitteet. Stadi on puolestaan tilavampi ja sen seinällä huristaa raitiovaunu pitkin Helsingin katuja kenties muistuttaen siitä, että vaikka maaseudun keskellä täällä Seinäjoella olemmekin, niin olemme kuitenkin yksi osa pääkaupungissa sijaitsevan emoyliopistomme toimintarakenteita. Yhtä kaikki maaseudun ja kaupungin välillä ei nähdä olevan ristiriitaa.

Ylipäätään Suomessa maaseudun ja kaupungin välinen vuorovaikutus lienee suhteellisen mutkatonta. Monet suomalaiset esimerkiksi kokevat olevansa sekä maalaisia että kaupunkilaisia yhtä aikaa, kuten Sitran maamerkit -barometri vuonna 2011 kertoi. 

Yhden merkittävän osan maaseudun ja kaupungin väliseen vuorovaikutukseen tuo vapaa-ajan asuminen eli mökkeily, jota tämän lehden sivuilla tarkastelevat Adam Czarnecki ja Maarit Sireni artikkelillaan Vapaa-ajan asumisen taloudellinen merkitys maaseutukuntien pysyville asukkaille. Tuloksista selviää, että pysyvien ja vapaa-ajan asukkaiden väliset taloudelliset yhteydet ovat suhteellisen pienimuotoisia, mutta toisaalta mm. kulttuuritarjonnan koettiin parantuneen vapaa-ajan asukkaiden myötä. Taloudellisesti suhteellisen vähäarvoiset kohtaamiset olivat kuitenkin sosiaalisesti merkittäviä, ne vahvistivat myönteistä kuvaa vapaa-ajan asukkaista. Sen sijaan ne vakituiset asukkaat, jotka eivät olleet itse tekemisissä vapaa-ajan asukkaiden kanssa näkivät myös heistä kotipaikkakunnalleen koituvat hyödyt kaikista vähäisimpinä. Laaja-alainen vuorovaikutus näyttäisi siis lisäävän vapaa-ajan asumisen sosiaalista hyväksyttävyyttä.

Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutukseen kytkeytyy myös Torsti Hyyryläisen ja Sanna Santalahden artikkeli Japanin kotiseutulahjoitus – furusato noozei – kaupunkien ja maaseutujen toimijoiden vuorovaikutuksena. Kotiseutulahjoitus on ollut Japanissa käytössä vuodesta 2008 ja sen puitteissa japanilaiset voivat tehdä vapaaehtoisen rahalahjoituksen jollekin kotikuntansa ulkopuoliselle kunnalle tai prefektuurille. Lahjoitusta vastaan voi valita puolestaan vastalahjan, joka usein on jokin paikallinen elintarvike. Lahjoitus on myös verovähennyskelpoinen. Furusato noozei -lahjoitus ei ole Japanissa aivan pienimuotoista toimintaa, sillä esimerkiksi vuonna 2016 niitä tehtiin peräti 2,1 miljardin euron arvosta. Kirjoittajien mukaan vastalahjat ovat luoneet vilkkaat kansalliset markkinat kuntien välille. Järjestelmää on kritisoitu mm. siitä, että se suosisi vahvoja kuntia, mutta pääosin vastaanotto on ollut positiivinen, ja kotiseutulahjoituksen on koettu lisänneen merkittävästi kaupunkilaisten kiinnostusta maaseutua ja maaseutumatkailua kohtaan. 

Maaseudun ja kaupungin kohtaamiseen voi myös liittyä monenlaista kitkaa ja suoranaisia konflikteja. Sata vuotta sitten Suomessa elettiin historiamme synkimpiä hetkiä. Tammikuun lopussa 1918 alkanut sisällissota oli päättymässä, mutta sen yhtä lailla ankariksi muotoutuneet jälkiselvittelyt olivat edelleen käynnissä. Kyse ei ollut kuitenkaan yksinomaan punaisten ja valkoisten välisestä sodasta, vaan aikalaiset saattoivat nähdä siinä myös piirteitä maaseudun ja kaupungin välisestä kamppailusta. Tutkin katsausartikkelissani sitä tapaa, jolla Maaseudun tulevaisuus -lehti rakensi vastakohtaisuutta kaupunkien ja maaseudun välille vuosina 1916–1918. Tarkastelen tätä vastakkainasettelua osana suomalaisen yhteiskunnan yleistä modernisaatiokehitystä. Siihen liittyivät kiinteästi esimerkiksi teollistuminen ja kaupungistuminen, jotka nähtiin uhkina maaseudun talonpoikaiselle elämäntavalle. 

Tämä lehti jää allekirjoittaneen päätoimittajakauden viimeiseksi. Toukokuun alusta päätoimittajan tehtävään astuu Antti Puupponen Jyväskylän yliopistosta. Antti on pitkänlinjan maaseutututkija, jolle tuttuja ovat niin kestävän kehityksen, paikallisen ruoantuotannon, ruokaturvallisuuden kuin maaseutuyrittäjyydenkin teemat.  

Toivotan Antille antoisia hetkiä päätoimittajana ja kiitän kaikkia lukijoita ja lehden tekoon osallistuneita sekä Maaseudun uusi aika -yhdistystä opettavaisista vuosista lehden toimittamisen parissa.