Taina Lilja
YTM, tutkija, Luonnonvarakeskus Jokioinen
KLIKKAA KATSAUKSEEN!
Suomaisten alkuperäis- eli maatiaisrotujen alamäki alkoi maataloustuotannon modernisoitumisesta toisen maailmansodan jälkeen: lypsykarjat vähenivät ja samaan aikaan karjojen koko kasvoi. Itä-, pohjois- ja länsisuomenkarjan lehmät vaihdettiin tuottavampiin tai risteytettiin ulkomailta tuoduilla roduilla.
Tässä katsauksessa tarkastelen alkuperäisrotujen säilyttämiseen suunnatun erityistuen merkitystä itä- ja länsisuomenkarjaa kasvattavien tilojen näkökulmasta ympäristötuen ohjelmakaudella 2007–2013. Katsauksen analyysiosuudessa kysyn, mikä on erityistuen merkitys itä- ja länsisuomenkarjan kasvattajille. Mitä toiveita kasvattajilla on tuen määrän ja tukiehtojen suhteen? Minkälaiset toimenpiteet parhaiten edistäisivät uhanalaisten rotujen säilyttämistä maatiloilla? Kiinnostuksen kohteena analyysissä on myös se, miten eri rotujen, itä- ja länsisuomenkarjan, ylläpitäjien näkemykset poikkeavat toisistaan tukipolitiikan suhteen.