Jouni Kaipainen
Tutkija, KTT
Jyväskylän yliopisto
Kokkolan yliopistokeskus Chydenius
Klikkaa katsaukseen!
Kulttuuriperinnön suojelu ja hyödyntäminen on nyt ajankohtaista monesta syystä. Kulttuuriperintömatkailun lisääntyminen, perinteen näkeminen taloudellisena voimavarana ja Unescon Maailmanperintölistan kohteiden kasvu yli tuhannen ovat kaikki merkkejä kulttuuriperinnön nousukaudesta (Logan ym. 2016, 1). Arjen kulttuurin hyväksyminen osaksi kulttuuriperintöä on johtanut käsitteen käyttöalan laajenemiseen ja jokapaikan kulttuuriperintöön (Atkinson 2008).
Maantieteellisen mittakaavan ja kulttuuriperinnön välillä on erikoinen ajallinen suhde. Kun aiemmin kulttuuriperintöä tarvittiin kansallisvaltion pönkittämiseen, nyt globaalien tuulien puhuessa painetta on eniten sekä paikallisyhteisöjen että yleismaailmallisen suunnassa (Harvey 2015). Kansainvälisesti on sovittu useita merkittäviä kulttuuriperinnön järjestämistä sääteleviä yleissopimuksia, jotka velvoittavat Suomea sen ratifioitua ne (ks. Vilkuna 2015). Yhteisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön ylikulttuurinen ydin olisi monikasvoinen sisältäen osasia sekä erilaisilta aluetasoilta että sisällöllistä ainesta eri älyllisistä suuntauksista ja perinteistä (Lähdesmäki 2014). Suomalaisella maaseudulla identiteettiä haetaan lähiyhteisöstä.
