Biotalouden kehityksen paikallistaloudellinen merkitys resurssiperiferiassa

Olli Lehtonen ja Lasse Okkonen: Biotalousinvestoinneilla on merkittäviä vaikutuksia Pielisen Karjalan paikallistalouteen.

– esimerkkinä Pielisen Karjala

Olli Lehtonen

FT, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, Talous ja yhteiskunta

Lasse Okkonen

FT, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu, Energia- ja ympäristötekniikka

KLIKKAA ARTIKKELIIN!

Biotalouden kehitykseen liittyy suuria odotuksia resurssiperiferiassa eli luonnonvarojen prosessoinnista riippuvaisissa paikallistalouksissa. Odotukset koskevat usein työllisyys- ja tulovaikutuksia, sillä alueet ovat menettäneet viime vuosina runsaasti työpaikkoja elinkeinorakenteen muutoksessa. Tässä tutkimuksessa selvitetään biotalouden kehityksen työllisyys- ja tulovaikutuksia Pielisen Karjalan paikallistaloudessa panos-tuotos-analyysin avulla. Tulokset osoittavat, että biotalousinvestoinneilla on merkittäviä vaikutuksia paikallistalouteen. Laskennan perusteella biotalousinvestoinneista arvioidaan syntyvän tuotantovaiheessa noin 240 vuosittaista uutta työpaikkaa, ja arvioidaan, että niillä on hieman yli 8,5 miljoonan euron tulovaikutus. Seutukunnan kehityksen näkökulmasta investointien vaikutukset hidastavat väestön lukumäärän vähentymistä vuoteen 2018 mennessä yli 450 asukkaalla. Luvut kuvastavat biotalousinvestointien suurta merkitystä resurssiperiferian paikallistalouden kehityksessä.

19.5.201619.5.2016 MUA-lehti

Metsästys ja moraalitalous

Soini, Pellikka & Hiedanpää: Tutkimus osoittaa, että moraalitalouden käsitteistö tarjoaa välineitä metsästyksen eetoksen ymmärtämiseen sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän metsästyksen kehittämiseen.

Artikkelit, MUA 1/2016

Katriina Soini

FT, erikoistutkija Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus

Jani Pellikka

Tutkija, YTT, Luonnonvarakeskus

Juha Hiedanpää

Tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus

KLIKKAA ARTIKKELIIN!

Kiinnostus metsästys- ja riistatalouden kehittämiseen elinkeinona on viime aikoina vahvistunut Suomessa. Tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että metsästysmatkailuun saatetaan paikallisella tasolla suhtautua varauksellisesti. Artikkelissamme tutkimme metsästyksen muutosta ja siihen suhtautumista käsitteellisesti ja empiirisesti moraalitalouden näkökulmasta. Empiirinen tutkimus kohdistuu hirvenmetsästykseen ja niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka hirvenmetsästystä määrittelevät. Tutkimus osoittaa, että moraalitalouden käsitteistö tarjoaa välineitä metsästyksen eetoksen ymmärtämiseen sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän metsästyksen kehittämiseen.

15.1.201616.1.2016 MUA-lehti

Haapa-aho – pohjalaistalon muutos ja uusi aika

Matti Mäkelä

FM, Tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Seinäjoki

Klikkaa artikkeliin!

Haapa-ahon pohjalaistaloa kaavailtiin alueen perinteisen sekä vaihtoehtoisen, ekologisen rakentamisen esimerkkitaloksi vuoden 2016 Seinäjoen Asuntomessuille. Seuraan artikkelissa talon historiaa ja talossa tapahtuneita muutoksia, joista viimeisin oli siirtyminen Ähtärin eläinpuiston kotieläinpihan päärakennukseksi. Tapaustutkimuksen kautta tarkastelen myös yleisesti rakentamisessa tapahtuneita muutoksia ja kysymystä, palvelevatko teolliseen rakentamiseen tehdyt säädökset kulttuuriperinnön ja ekologisesti tehtyjen talojen käyttöä ja säilymistä.

15.1.201616.1.2016 MUA-lehti

Maaseututaajamien muutosprosessit aluehistorian ja kulttuuriperinnön näkökulmista

Eeva Aarrevaara

TkT, yliopettaja,
Lahden ammattikorkeakoulu,
eeva.aarrevaara(at)lamk.fi

Emilia Rönkkö

TkT, tutkijatohtori,
Oulun yliopisto,
emilia.ronkko(at)oulu.fi

Klikkaa artikkeliin!

Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata, miten maaseututaajamien rakennettu ympäristö on Suomessa muuttunut ja millaisessa vaiheessa maaseututaajamat ovat nykyään sekä pohtia, miten ne voisivat hyötyä kulttuuriperinnön ja alueidentiteetin näkökulmista tulevaisuuden kehityshaasteissa.

Maaseututaajamien elinvoimaisuus on vuoroin kukoistanut, taantunut ja jopa näivettynyt. Rakennetun ympäristön muuttuminen on ollut voimakkainta sotien jälkeisenä kautena, ja yhtä aikaa näkyvät eri aikojen rakennustavat luovat sekavan yleisilmeen. Autoliikenteen lisääntyessä teiden leveys kasvoi ja muutti taajamien rakennetta yhdessä uudenmallisten liikerakennusten kanssa. Kapeat kirkonkylän raitit alkoivat siten harvinaistua. Tyypillinen piirre etenkin merkittävien liikenneväylien varteen sijoittuneissa taajamissa on ollut uuden ohitustien rakentaminen, mikä on vaikuttanut merkittävästi yhdyskuntarakenteen muuttumiseen. Asutuksen laajeneminen ja uusien keskusten muodostuminen on häivyttänyt historiallisten tekijöiden näkyvyyttä eri alueilla. On kuitenkin huomattava, että meillä asutus on säilynyt kaikissa kirkonkylissä tai maaseututaajamissa niillä alueilla, joista se on lähtenyt kehittymäänkin. Näin ollen myös historiallinen asuinpaikka tai -alue on arvo, joka voidaan tunnistaa taajamaympäristöissä.

Rakentamisen ohjaus on vakiintunut maaseudulla myöhemmin kuin kaupungeissa. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että modernistisen suunnittelukäsityksen vallitessa vanha rakennuskulttuuri on vähentynyt voimakkaasti. Maaseututaajamiin kohdistuu uusia haasteita, kun väestö vähenee ja ikääntyy. Jatkossa tarvitaan pohdintaa siitä, mistä lähtökohdista ja millä strategialla ympäristö tulisi huomioida, jotta tulevaisuuden elinympäristö vastaisi asukkaiden tarpeisiin. Samalla on arvioitava rakennusperinnön asemaa ja merkitystä tässä yhteydessä.

21.8.201521.8.2015 MUA-lehti

Maaseutualueiden vaihtoehtoiset tulevaisuudet

Tuomas Kuhmonen

KTT, MMM Tutkimusjohtaja
Turun yliopisto
tuomas.kuhmonen(at)utu.fi

Irene Kuhmonen

YTM Tohtorikoulutettava
Jyväskylän yliopisto
irene.kuhmonen(at)jyu.fi

Klikkaa artikkeliin!

Maaseutualueille luodaan neljä mahdollista tulevaisuuskuvaa kirjallisuuden ja tulevaisuusverstaiden aineistojen pohjalta tulevaisuustaulukkomenetelmää hyödyntäen. Tulevaisuuskuvat ovat hajautunut biotalous, siirtomaatalous, museomaaseutu ja saarekemaaseutu. Merkittävimpiä muutosvoimia kuvien taustalla ovat ympäristö ja kestävyys, keskittymisen ja hajautumisen prosessit, teknologian kehitys, sääntelyn lisääntyminen ja maaseutu hyvinvoinnin lähteenä. Erilaisten alueiden kilpailukyky liiketoiminta- ja asumisympäristönä sekä yhdyskuntarakenne poikkeavat merkittävästi toisistaan eri tulevaisuuskuvissa. Juuri kehityspolkujen vahvan erottelun ansiosta tulevaisuuskuvia voidaan käyttää yhteiskuntapolitiikan tavoitteenasettelun työkaluna. Maaseutualueiden tulevaisuus on osittain avoin, ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien toteutumiseen voidaan vaikuttaa. Käytännössä noin vuoteen 2030 ajoitetut tulevaisuuskuvat toteutuvat luultavasti vain osittain, eri ilmiöissä ja eri paikoissa omalla tavallaan.

20.8.201521.8.2015 MUA-lehti

Viljelyn adaptiiviset strategiat – Muutoksiin sopeutuminen suomalaisilla maatiloilla

Juha Peltomaa

HT, Tutkija
Suomen ympäristökeskus
juha.peltomaa(at)ymparisto.fi

Klikkaa artikkeliin!

Poliittisen ohjauksen muutokset, markkinamuutokset ja erilaiset maataloustuotannon kohtaamat toiveet ja vaatimukset edellyttävät maatiloilta sopeutumista Tässä artikkelissa tarkastelen adaptiivisuuden käsitteen avulla sopeutumista näihin muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet tilojen toimintaympäristössä Suomen EU-jäsenyyden jälkeisenä aikana. Olen muodostanut tarkastelemistani maatiloista vaihtelevia tilanpidon tapoja, viljelytyyppejä, joissa adaptiivisuus todellistuu eri tavoin. Vaikka nämä viljelytyypit ovat sidoksissa paikalliseen kontekstiinsa, ne auttavat arvioimaan, minkälaisin kriteerein maatalouden kehitystä voidaan tilatasolla tarkastella ja millaisia vaikutuksia näillä kehityspoluilla on maatalouden politiikkaohjaukseen ja sen kehittämiseen. Tilojen toiminnassa korostuvat erilaiset materiaaliset ja sosiaaliset verkostot ja niiden eriasteinen hyödyntäminen sekä tilojen välinen dynamiikka. Erikoistuminen ja monialaistuminen ja toisaalta tilanpidon päätoimisuus ja osa-aikaisuus polarisoivat tilojen toimintahorisontteja, mutta jakolinjat eivät ole lopulta näin mustavalkoisia.

19.4.201529.4.2015 MUA-lehti

Kylien yhteisöllinen palvelutuotanto – paikallista hallintaa palvelujärjestelmämuutoksessa

Mari Kattilakoski

YTL, projektitutkija
Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
mari.kattilakoski(at)uef.fi

Klikkaa artikkeliin!

Alueiden hallinnon ja julkisten palvelujen muutokset ovat synnyttäneet maaseutualueilla uudenlaista yhteisöllistä liikehdintää ja paikallista hallintaa lähipalvelujen turvaamiseksi. Siirtymä julkisen hallinnon hallinnasta kohden yhteistoiminnassa tapahtuvaa hallintaa on vahvistanut kansalaisten osallistumista samalla, kun julkisen talouden heikentyminen on johtanut palvelujen karsimiseen ja keskittämiseen. Palvelujärjestelmän muutokset ovat yhtäältä pakottaneet ja toisaalta herätelleet maaseudun paikallisyhteisöjä organisoitumaan ja integroitumaan osaksi palvelujärjestelmää uudella tavalla.

Tarkastelen artikkelissa aktiivisten kylien muuttunutta roolia suhteessa kuntaan lähipalvelujen tuottajina sekä kylien uudenlaisen paikallisen hallinnan rakentumista hyvinvoinnin, lähipalvelujen ja arjen sujuvuuden turvaamiseksi. Tutkimusaineistona ovat kahden kylän tapaustutkimukset monimenetelmällisen seurantatutkimuksen kautta. Tarkastelun kohteena on kylien uusi liikehdintä ja asemoituminen suhteessa julkiseen palvelujärjestelmään. Kylien aktivoituminen ja organisoituminen yhteisölliseen palvelutuotantoon kuvastavat sekä kylätoiminnan että palvelujärjestelmän muutosta. Aktiivisissa kylissä kylätoiminnan uusiksi sisällöiksi ovat tulleet palvelujen järjestäminen ja tuottaminen hyödyntäen eri organisoitumismuotoja sekä neuvottelut ja sopimukset kuntien kanssa lähipalvelujen tuottamiseksi. Palvelujen kehittäminen kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyyden pohjalta kuvastaa paikkaperustaisen partisipatorismin (kansalaislähtöisyys, osallistava palvelujen tuottamisen ajattelu) vahvistumista vastaiskuna hyvinvointipalvelujen keskittymiselle ja markkinaistumiselle.

17.4.201529.4.2015 MUA-lehti

Susi, tunteet ja tila

Sanna Ojalammi

FT, Tutkija
Luonnonvarakeskus
sanna.ojalammi(at)luke.fi

Klikkaa artikkeliin!

Artikkelissani olen tarkastellut, miten susi on Varsinais-Suomessa vaaran ja uhkan kokemusten kautta muuttanut paikallisten ihmisten elinpiirissä spatiaalisia käytäntöjä ja vaikuttanut ihmisten tunteisiin. Relationaalisessa tilassa susi ja susikokemukset ovat vaikuttaneet paikallisten ihmisten arkisiin toimintatapoihin. Erityisesti susireviireillä suden ilmaantuessa maisemaan susihaitat ja uhka sudesta vaikuttavat ihmisten susikokemuksiin ja tunteisiin. Kielteiset käytännöt, susitunteet ja asenteet alkavat muuttaa tilaa. Tämä synnyttää erityyppisiä spatiaalisia käytäntöjä. Ihmisten keskuudessa ilmenee sosiaalisten suhteiden ja käytäntöjen vuorovaikutuksessa uhkan ja pelon tiedostamista sekä vaaratilanteen välttelyä. Kun ihmisen kehollisuus ja epämiellyttävät kokemukset, tunteet ja uskomukset vaikuttavat tilallisuuteen, myös ihmisten tilalliset sosiaaliset käytännöt alkavat muuttua. Näin syntyy uudentyyppistä tilaa eli susivaarallisia paikkoja, joista susi halutaan rajata pois, eletyn tilan ulkopuolelle.