Ikääntyvien naisten yrittäjyys ja koiraharrastus elämäntapayrittäjyytenä

Kohti oudon tunnustamisen maaseutua

 

Hanna-Mari Ikonen
HTT, dosentti., yliopistonlehtori (ma.)
Tampereen yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin

Artikkelin tavoitteena on osoittaa, että tunnustamalla tavanomainen mutta pienimuotoinen yritystoiminta arvokkaaksi sekä kiinnittämällä huomiota myös outoon yritystoimintaan voidaan tukea valtavirran varjoon jäävien yrittäjien toimijuutta. Siten erikoisetkin yritysideat tulevat tunnistetuiksi potentiaalisina maaseudun elävöittäjinä. Perustan pohdintani kahdenlaiseen yrittäjäaineistoon: 1) lähes 15 vuoden aikana tekemiini maaseudun naisyrittäjien tutkimushaastatteluihin ja 2) elämäntapaan ja koiraharrastukseen perustuvissa matkailualan yrityksissä tekemiini haastatteluihin ja havainnointeihin. Peilaan empiirisiä kohteitani keskusteluun työn ja talouden muutoksista erilaisten maaseudulla asuvien ihmisten ja heidän taustojensa kannalta. Tuloksena on toimijalähtöinen näkökulma maaseudun toimeentulomahdollisuuksien uusiin ja uudella tavalla ajankohtaiseksi tulleisiin kysymyksiin.

Työ, perhe ja vapaa-aika lypsykarjatilojen muuttuvassa arjessa

Klikkaa artikkeliin!

Marja Kallioniemi

MMT, tutkija, Luonnonvarakeskus, Talous ja yhteiskunta

Hanna-Riitta Kymäläinen

MMT, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, maataloustieteiden laitos

 

Kahden haastatteluaineiston avulla tarkastellaan lypsykarjatiloja maatalouden rakennemuutoksen keskellä. Työllä tarkoitettiin lypsykarjatilan hoitamiseen liittyvää työtä. Haastatteluihin osallistui 26 naista ja 14 miestä 26 tilalta. Analyysimenetelmänä on tapaustutkimus, ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalisten suhteiden teoria sekä tarkastelu sukulaisuudesta perheyrityksissä. Tulosten mukaan yrittäjäpariskunnan yhteistyö oli usein hioutunutta, ja työ salli joustot perheen asioiden hoitamiseen. Sukupolvenvaihdos kuvattiin pääsääntöisesti kuormittavana elämänvaiheena. Suhde hoidettaviin eläimiin oli osalle haastateltavista läheinen. Selviytymistä muutoksessa edesauttoivat perheenjäsenten välinen tuki ja apu, vuorovaikutus ja työ eläinten parissa, terveyden vaaliminen, huumori sekä navetalle asennettu valvontateknologia. Perhemaatiloja pidetään sopeutuvina ja kestävinä. Yrityskoon laajentaminen ei ollut kuitenkaan aina onnistunut, ja prosessin osalta esitettiin kritiikkiä. Laajentamisvaateiden lisäksi työn sitovuus ja perhetyövoiman liiallinen hyödyntäminen nähtiin uhkina omalle jaksamiselle ja eläinten hyvinvoinnille.