Päivi Töyli ja Olli Lehtonen
Vuoden 2018 gradupalkinnon saajaksi valittiin Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskelija Maiju Rekola gradullaan ”Kokemuksellinen tieto valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa”. Valinnan tekivät Olli Lehtonen, Maija Lundgren ja Päivi Töyli.
Rekolan Pro gradu -tutkielma käsittelee paikallisten toimijoiden kannanottojen sisältämää kokemuksellista tietoa valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinneissa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii kokemuksellisen tiedon käsite sekä maiseman ja paikan kokeminen suhteessa kokemukselliseen tietoon.
Aineistona tutkimuksessa on käytetty Varsinais- ja Keski-Suomen alueisiin liittyviä maisemainventoinneista käytettyjä kannanottoja. Saadut tulokset osoittavat, että kannanotoissa kokemuksellinen tieto on monipuolista ja vahvasti subjektiivista. Rekola esittelee kokemuksellisuuden monipuolisuutta kahden risteävän ulottuvuuden kautta. Näistä toinen on kokemuksellisen tiedon merkityksen hahmottuminen toimijatasolla yksilöstä laajempaan kollektiiviseen joukkoon sekä yhteiskuntaan, ja toinen ajallisena ulottuvuutena historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Rekola toteaa yhteenvedossa, että kannanotoissa esille nousseen kokemuksellisen tiedon monipuolisuus jo sinällään osoittaa sen, että kannanotot ovat toimiva malli kerätä paikallisten kokemuksellista tietoa. Kuulemisprosesseilla on kerättävissä kokemuksellista tietoa, jota paikalliset asukkaat ja maanomistajat mielellään jakavat, joten se kannattaisi huomioida paremmin tulevaisuuden suunnitteluprosesseissa.
– Päivitysinventoinnin kaltaisissa prosesseissa vinkkaisin ottamaan huomioon, että esimerkiksi kuulemisprosessin tuloksena syntyvän aineiston arvoa ei tule aliarvioida. Kannanoton jättäminen kertoo usein halusta osallistua prosessiin ja tuoda esille jotakin sellaista, joka uhkaa jäädä vähälle huomiolle. Juuri tällaiset näkökulmat voivat olla niitä, joita suunnittelun tueksi kaivataan, korostaa Rekola.
Kokemuksellisen tiedon hyödyntäminen lisäisi myös keskinäistä ymmärrystä prosessiin osallistuvien sidosryhmien välillä, mikä vie kohti kommunikatiivisempaa suunnittelua ja parantaisi siten aluekehittämisen laatua.
– Aiheeni oli varsin monipuolinen, ja olikin oivaltavaa löytää kannanotoista enemmän näkökulmia kuin äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Itse graduprosessissa hieno hetki oli ymmärtää, että gradu on paitsi opinnäyte myös käytäntöön sovellettavissa olevaa tietoa tuottava tutkimus, summaa Rekola gradun tekemistä.
