Sota- ja jälleenrakennusajan poronhoito Poromies-lehden kuvaamana

Minna Turunen
Dosentti, yliopistotutkija, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

Sirpa Rasmus
FT, tutkija, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos

Asta Kietäväinen
Dosentti, tutkijatohtori, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin!

Tarkastelemme toisen maailmansodan (1939–1945) vaikutuksia Suomen poronhoitoon ja arvioimme poronhoidon merkitystä maallemme sekä kriisien että jälleenrakennuksen aikana. Tutkimuksemme perustuu vuosina 1931–1967 ilmestyneiden Poromies-lehtien artikkeleihin ja poronhoitoyhdistysten toimintakertomuksiin. Sodissa menetettiin tärkeitä poronhoitoalueita Neuvostoliitolle Kuusamon ja Sallan itäosista sekä Petsamo kokonaisuudessaan. Poroja teurastettiin ruuaksi, hävitettiin ja niitä katosi paimennuksen puuttuessa. Poronhoitovuosina 1939–1945 teurastettiin kansalaisten ravinnoksi noin 220 000 poroa, jolloin säästettiin pakkoteurastukselta yli 88 000 lehmää. Porot toimivat sota-aikana muonareservinä ja kulkuneuvona, ja niistä saatiin vaatteita, jalkineita ja taljoja sotilaille. Sodan päätyttyä porokarjat vähitellen elpyivät, ja niitä hyödynnettiin hävitetyn Pohjois-Suomen jälleenrakennuksessa.

Tarina markkinatalouden tulosta poroelinkeinoon

Asta Kietäväinen
MMM, YTT, Tutkijatohtori
Arktinen keskus, Lapin yliopisto

 

Klikkaa artikkeliin!

Luonnon kiertokulkuun ja yhteisölliseen työhön perustuvaa poroelinkeinoa pidetään elämäntapana, mutta se on myös pohjoisten ihmisten merkittävä toimeentulon lähde. Tarkastelen tässä artikkelissa sitä, kuinka poronomistajat kokevat poronhoitotöiden, toimeentulon hankkimisen useammasta tulonlähteestä ja porotalouden muutokset markkinaistuvassa maailmassa. Aiemmin poronhoitajat elivät luontaistaloudessa, jossa toimittiin luonnon ehtojen mukaan ja elinkeino tarjosi kaiken, mitä elämiseen tarvittiin. Toimeentulon tukena olivat metsästys, kalastus ja marjastus. Nykyään poroperheen toimeentulo muodostuu porotalouden lisäksi esimerkiksi jalostuksesta ja matkailusta. Yrittäjyys, poroelinkeino ja elämäntavan piirteet limittyvät toisiinsa vaihdellen poroperheistä toiseen. Eri toimeentulomuotojen limittyneisyyksistä ja painoarvoista riippumatta porotyö, joka kantaa sisällään myös elämäntavan piirteitä ja niihin kiinnittyvää identiteettiä, auttaa muodostamaan kestävän elämäntarinan, joka luo varmuutta myös tulevaisuuden suunnittelulle.


Artikkelikuva: Poroja Ounastunturilla. Kuva: Ilmari Hustich. 1930-luku. Suomen valokuvataiteen museo.