Kommentti Hannu Huvisen puheenvuoroon (MUA 3/2016) ’Maataloushistorian tila ja tulevaisuus’

 

Auli Bläuer
FT, dosentti, akatemiatutkija, Luonnonvarakeskus, Vihreä teknologia

 

Hannu Huvinen kirjoitti numerossa 3/2016 puheenvuoron otsikolla ’Maataloushistorian tila ja tulevaisuus’. Kirjoituksessa luodaan katsaus Suomen maataloushistorian tutkimukseen ja pohditaan sen nykyistä tilannetta. Huvinen esittää huolensa alaa koskevan nykytutkimuksen vähäisestä määrästä ja alan organisaation puuttumisesta ja esittää perustettavaksi maataloushistorian professuuria.

Kirjoittajan huoli tutkimusaktiviteetin vähäisyydestä historian puolella on varmasti perusteltua, mutta arkeologiassa maataloushistoria on noussut Suomessa viime vuosina keskeisimpien tutkimuskysymysten joukkoon. Arkeologia on hyvin laaja tieteenala, sillä se kattaa lähes kaiken ihmistoiminnan, joka on jättänyt merkkinsä arkeologiseen aineistoon. Ajallisesti arkeologisin menetelmin voidaan lähestyä esihistoriallisia, historiallisen ajan ja jopa nykyajan kohteita. Elinkeinohistoria on arkeologisesti hyvin kiinnostava aihe, sillä kalastus, metsästys ja maanviljely ovat luoneet raamit ihmisyhteisöjen elämälle esihistorialliselta ajalta alkaen. Maanviljelyä ja sen kehittymistä Suomessa tutkivat erityisesti arkeologian luonnontieteisiin painottuvat lähitieteet (yhteenveto aiheesta Bläuer & Lempiäinen-Avci 2013). Kohteena voivat olla karjaeläinten luut tai viljelyyn liittyvien kasvien jäänteet, joita analysoivat arkeo-osteologia eli arkeologinen luututkimus ja arkeologinen kasvijäänne- eli makrofossiilitutkimus. Määrittämällä siitepölyjä vanhoista sedimenttikerroksista voidaan tunnistaa viljakasvien siitepölyjä tai tarkastella laajemmin maatalouden aiheuttamia kasvillisuusmuutoksia. Arkeologisista esineistä, kuten ruukunsirpaleista, voidaan kemiallisin analyysimenetelmin määrittää niiden ammoin sisältämiä ruoka-aineita, kuten maitorasvaa tai viljojen tärkkelystä. Isotooppitutkimuksien avulla voidaan selvittää sekä ihmisten että eläinten ruokavaliota ja ravinnon koostumusta. Maatalouden tutkimukseen kuuluvat myös yhteiskunnan järjestäytymistä koskevat kysymykset, kuten sukupuolten välinen työnjako. Tätä voidaan tarkastella esimerkiksi vainajille hautoihin annettujen esineiden kautta.

Maatalouden tutkimuksen nykyiset painopisteet arkeologiassa

Suomessa arkeologinen tutkimus on viime vuosina keskittynyt erityisesti selvittämään maatalouden leviämistä ja metsästykseen, kalastukseen sekä villien kasvien keräämiseen perustuvan elinkeinomuodon korvautumista maatalousyhteiskunnalla. Karjaeläinten luiden, maitorasvajäänteiden ja viljan tärkkelyksen esiintyminen sekä siitepölytutkimukset ovat osoittaneet, että tämä prosessi on ollut pitkä (Bläuer & Kantanen 2013; Cramp ym. 2014; Juhola ym. 2014, 89; Lahtinen ym. 2017). Pienimuotoista viljelyä ja karjanhoitoa on harjoitettu Suomessa metsästyksen ja kalastuksen rinnalla tuhansia vuosia ennen maatalouteen vahvasti nojautuvan elinkeinomuodon syntymistä.

Toinen mielenkiintoinen tutkimushaara on arkeologisen aineiston ja historiallisten kirjallisten sekä kuvallisten lähteiden yhdistäminen ja erilaisista aineistoista saatavien tietojen vertailu. Arkeologisessa tutkimuksessa kohteena ovat muinaisten eläinten ja kasvien fyysiset jäänteet: luut, kasvien osat, siitepölyt ja rasvamolekyylit. Historialliset lähteet puolestaan ovat kuvailua näistä eläimistä, kasveista ja maataloustuotteista: niiden lukumäärästä, arvosta tai merkityksestä. Erilaiset lähdetyypit mahdollistavat maatalouden tarkastelun useasta näkökulmasta ja ne täydentävät toisiaan (Bläuer & Lempiäinen-Avci 2016; Bläuer & Lempiäinen-Avci 2013; Bläuer 2015). Historiallisen ajan tutkimuksessa erityisesti arkeologisten luuaineistojen ja kasvijäänteiden analyysit ovat tuoneet uusia näkökulmia ja uutta tietoa maanviljelyn tavoitteista ja käytännöistä Suomessa kirjallisten lähteiden rinnalle (Bläuer 2012; Lempiäinen-Avci ym. 2017).

Kolmantena maatalouden historiaan liittyvänä teemana voidaan mainita karjaeläinten populaatiogenetiikkaan liittyvät lampaiden ja nautojen muinais-DNA-tutkimukset. Näissä on saatu selville nykyisten suomenlampaan ja maatiaisnautarotujen (länsisuomenkarjan, kyyttöjen ja pohjoissuomenkarjan) geneettistä historiaa (Niemi ym. 2013; Niemi ym. 2015; Niemi ym. 2016). Tämä tutkimussuuntaus tähtää nykyisten eläingeenivarojen suojeluun maatiaisrotujen varhaisen historian ja niiden ominaispiirteiden muovautumiseen johtaneiden olosuhteiden selvittämisen kautta (Bläuer 2015, 151–170; Bläuer ym. 2016).

Kohti monitieteistä tutkimusryhmää

Vaikka arkeologinen maataloushistorian tutkimus onkin vilkasta, alaa vaivaa Huvisen puheenvuorossaan esiintuoma ongelma: sektorilta puuttuu sitä keskitetysti koordinoiva taho. Suomessa ei ole yhtään vakituista arkeologin virkaa tai työpaikkaa, joka olisi erityisesti kohdistettu elinkeinohistorian tarkastelulle. Kuten Huvinen mainitsee kirjoituksessaan, Ruotsin maatalousyliopistossa (Sveriges lantbruksuniversitet) tehdään runsaasti agraarihistoriallista tutkimusta. Tässä monitieteisessä ryhmässä toimii sekä historian tutkijoita että arkeologeja. Professori Janken Myrdal (2012) on itse julkaissut lähdeaineistoja monipuolisesti hyödyntävän teoksen Boskapsskötseln under medeltiden. En källpluralisk studie. Myös Ruotsin maatalouden historian teossarja Det Svenska jordbrukets historia 1 (1998) käsittelee arkeologista lähdeaineistoa perusteellisemmin ja ansiokkaammin kuin Suomen maatalouden historia I (2003), joka jää arkeologiselta katsaukseltaan vaimeaksi ja jopa vanhentuneeksi. Valitettavasti nykyään kukoistava arkeologinen maataloushistorian tutkimus ei ehtinyt uusine tuloksineen teokseen mukaan.

Olen Huvisen kanssa samaa mieltä siitä, että maataloushistoria ansaitsee Suomessa oman professuurin ja tutkimusryhmän. Tutkimuksen painopisteen tulisi mielestäni Suomessakin siirtyä nyt kohti monitieteisyyttä, jossa maataloutta tarkastellaan koko sen kehityskaaren ajalta erilaisia lähdetyyppejä yhdistäen. Arkeologian puolelta tietoa, taitoa ja tekijöitä on jo valmiina. Aiheen laaja-alaisuuden vuoksi on vaikea sanoa mille yliopistolle tai tutkimuslaitokselle tämä ryhmä parhaiten sopisi. Ehkä vastuun voisi kantaa useampi taho, nyt kun erilaiset yliopistojen väliset yhteistyösopimukset ovat suosiossa.

Lähteet

Bläuer, Auli 2015. Voita, villaa ja vetoeläimiä. Karjan ja karjanhoidon varhainen historia Suomessa. Karhunhammas 17. Arkeologian oppiaine, Turun yliopisto.

Bläuer, Auli 2012. Luita ja mustetta. Eläimiä Turussa arkeologisen aineiston ja kirjallisten merkintöjen valossa. Teoksessa Räsänen, M., Välimäki, R. & Kaartinen, M. (toim.). Turun tuomiokirkon suojissa – Pohjoinen hiippakuntakeskus keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa. Historia Mirabilis 8, 166–185.

Bläuer, Auli, Arppe, Laura, Niemi, Marianna, Oinonen, Markku, Lidén, Kerstin, Taavitsainen, Jussi-Pekka & Kantanen, Juha 2016. Inferring prehistorical and historical feeding practices from δ15N and δ13C isotope analysis on Finnish archaeological domesticated ruminant bones and teeth. Fennoscandia Archaeologica XXXIII, 171–188.

Bläuer, Auli & Kantanen, Juha 2013. Transition from hunting to animal husbandry in Southern, Western and Eastern Finland: new dated osteological evidence. Journal of Archaeological Science 40, 1646–1666.

Bläuer, Auli & Lempiäinen-Avci, Mia 2013. Luita ja jyviä. Maatalouden historia arkeologisen eläinluu- ja kasvijäännetutkimuksen valossa. Historiallinen aikakauskirja, Historia ja arkeologia-teemanumero nr. 4, 422–432.

Bläuer, Auli & Lempiäinen-Avci, Mia 2016. Domestic animals and plants in Finnish Medieval Church wall paintings from zooarchaeological and archaeobotanical perspective. Finskt Museum 2016, 123 årgången, 6–30.

Cramp, Lucy, Evershed, Richard P., Lavento, Mika, Halinen, Petri, Mannermaa, Kristiina, Oinonen, Markku, Kettunen, Johannes, Perola, Markus, Onkamo, Päivi & Heyd, Volker 2014. Neolithic dairy farming at the extreme of agriculture in the northern Europe. Proceedings of the Royal Society B 281, doi20140819.

Det Svenska Jordbrukets Historia 1, Jordbrukets första femtusen år 4000 f.Kr–1000 e.Kr. 1998. Natur och Kultur, Tukholma.

Juhola, Tytti, Etu-Sihvola, Heli, Näreoja, Tuomas & Ruohonen, Juha 2014. Starch Analysis Reveals Starchy Foods and Food Processing from Finnish Archaeological Artefacts. Fennoskandia Archaeologica XXXI: 79–100.

Lahtinen, Maria, Oinonen, Markku, Tallavaara, Miikka, Walker, James W.P. & Rowley-Conwy, Peter 2017. The advance of cultivation at its northern European limit: Process or event? Holocene Vol 27, Issue 3, 427–438.

Lempiäinen-Avci, Mia, Haggrén, Georg, Rosendahl, Ulrika, Knuutinen, Tanja & Holappa, Maija 2017. Archaeobotanical analysis of radiocarbon-dated plant remains with special attention to Secale cereale (rye) cultivation at the medieval village of Mankby in Espoo (Finland) Vegetation History and Archaeobotany 1–12.

Myrdal, Janken 2012. Boskapsskötseln under medeltiden. En källpluralisk studie. Nordiska museets handlingar 139. Nordiska museet, Tukholma.

Niemi, Marianna, Bläuer, Auli, Iso-Touru, Terhi, Nyström, Veronica, Harjula, Janne, Taavitsainen, Jussi-Pekka, Storå, Jan, Lidén, Kerstin, & Kantanen, Juha 2013. Mitochondrial DNA and Y-chromosomal diversity in ancient populations of domestic sheep (Ovis aries) in Finland: comparison with contemporary sheep breeds. Genetics Selection Evolution 45:2.

Niemi, Marianna, Bläuer, Auli, Iso-Touru, Terhi, Harjula, Janne, Nyström Edmark, Veronica, Rannamäe, Eve, Lõugas, Lembi, Sajantila, Antti, Lidén, Kerstin & Taavitsainen, Jussi-Pekka 2015. Temporal Fluctuation in North East Baltic Sea Region Cattle Population Revealed by Mitochondrial and Y-Chromosomal DNA Analyses. PLoS ONE 10(5): e0123821. doi:10.1371/journal.pone.0123821

Niemi, Marianna, Sajantila, Antti & Vilkki, Johanna 2016. Temporal variation in coat colour (genotypes) supports major changes in the Nordic cattle population after Iron Age. Animal Genetics 47, 495–498.

Suomen maatalouden historia I, 2003. Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta 1870-luvulle. SKS, Helsinki.