Aapo Jumppanen

 

Reilu vuosi sitten minulta kysyttiin, että mikä mahtaa olla tulevan päätoimittajan linja? Vastasin, että sitä pitää vielä miettiä. Toimittajan töitäkin tehnyt kyselijä alkoi välittömästi maalailla vastauksestani sensaatiota hakevaa kohuotsikkoa: ”Uusi päätoimittaja ei tiedä lehden linjaa”. Koin, että tässä harjoitettiin nyt niin sanottua kannustavaa vinoilua. On sitä tullut joskus itsekin harrastettua, mutta olen pyrkinyt vähentämään. Siinä saattaa nimittäin käydä niin, että haittavaikutukset ovat hyötyjä suuremmat. On parempi antaa palaute suoraan ilman ihmeempiä venkoiluja, tällöin väärintulkinnan mahdollisuus pienenee oleellisesti ja päästään nopeammin asian ytimeen. Mielestäni sama periaate pätee myös lukijapalautteeseen. Jos tuntuu siltä, että lehden sisällöissä, julkaisuaikataulussa tai missä vain on parantamisen varaa, niin kertokaa suoraan. Laittakaa sähköpostia, soittakaa tai tulkaa sanomaan kasvotusten, niin katsotaan mitä asian eteen voidaan tehdä. Moni teistä on jo palautetta antanutkin, kiitokset siitä.  Palaute, olipa se positiivista tai negatiivista, kertoo myös aina siitä, että lehteä luetaan ja se koetaan tärkeäksi. Ja kliseistä tai ei, niin lukijoita vartenhan lehtiä tehdään.

Tässä vuoden 2016 viimeisessä numerossa on tarjolla hyvin kattava paketti kirjoituksia suomalaiselta maaseutututkimuksen ja kehittämisen kentältä. Lehden tekemiseen on kirjoittajina, arvioijina ja ideoijina osallistunut ihmisiä Uudeltamaalta Lappiin ja Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle. Myös jatkossa toivon, että saisimme kirjoituksia laajasti ympäri Suomen. Meillä on suuri ja maaseudultaan monimuotoinen maa. Mielestäni on lehden linjan mukaista kunnioittaa tätä tosiasiaa, ja huolehtia siitä, että lukijat ja kirjoittajat koko maassa pitävät lehteä omanaan. Monimuotoisuus on tärkeätä myös kirjoitusten aihepiireissä. Maaseudun tutkiminen tai kehittäminen ei mahdu vain yhteen näkökulmaan, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista otetta. Esimerkiksi tästä numerosta löytyvät kirjoitukset porotalouden kaupallistumisesta, elintarviketuotannon keskittymisestä ja maataloushistorian tutkimuksen kehittämisen tärkeydestä ovat kaikki yhtälailla merkittäviä ja mielenkiintoisia. Mielestäni ei ole järkevää lähteä korostamaan esimerkiksi elinkeinotoimintaan keskittyvien kirjoitusten ensisijaisuutta maaseutukulttuuria käsitteleviin nähden tai toisin päin. Molemmilla on paikkansa maaseutututkimuksen ja kehittämisen kentässä.

Monimuotoisuutta painottavien numeroiden lisäksi tarvitaan myös teemanumeroita. Tällainenhan oli kuluvana vuonna julkaistu maaseudun kestävän energiahuollon erikoisnumero, jonka vierailevina päätoimittajina toimivat Salla Rantala, Suvi Huttunen ja Ville Tuomi. Teemanumeroiden tehtävänä on pureutua syvällisesti tiettyyn aihepiiriin ja tuoda siihen liittyvää uusinta tietoa kootusti yhteen julkaisuun. Teemanumeroita voidaan hyödyntää esimerkiksi koulutuksessa, tutkimuksessa ja kehittämisessä kattavina tietopaketteina. Sellaisen lukemalla saa syvällisen käsityksen aihepiirin merkityksestä suomalaiselle maaseudulle ja sen kehittämiselle. Myös joulukuussa 2017 on määrä julkaista teemanumero. Aihepiirinä on kansainvälisyys ja kirjoituskielenä englanti. Numeroon toivotaan niin kotimaisten kun ulkomaistenkin tutkijoiden ja kehittäjien kirjoituksia. Tarkempia kirjoittajaohjeita laitetaan liikkeelle ensi kevään aikana.  Tarkoitus olisi, että myös jatkossa julkaistaisiin kerran vuodessa yksi teemanumero. Vuoden 2018 osalta teemaksi on sovittu alustavasti ruoka. Allekirjoittaneen päätoimittajan pesti on kuitenkin katkolla ensi syksynä, joten linjamuutos on näiltä osin vielä mahdollinen.

Toivon että tämä kirjoitus omalta osaltaan toi läpinäkyvyyttä siihen tapaan ja niihin periaatteisiin, joilla lehteä toimitetaan.

Toivotan teille kaikille kiinnostavia lukuhetkiä lehden parissa sekä hyvää joulua ja iloista uutta vuotta! Palataan taas ensi vuonna Maaseudun uuden ajan merkeissä!