FM, Tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Seinäjoki

Klikkaa artikkeliin!

Haapa-ahon pohjalaistaloa kaavailtiin alueen perinteisen sekä vaihtoehtoisen, ekologisen rakentamisen esimerkkitaloksi vuoden 2016 Seinäjoen Asuntomessuille. Seuraan artikkelissa talon historiaa ja talossa tapahtuneita muutoksia, joista viimeisin oli siirtyminen Ähtärin eläinpuiston kotieläinpihan päärakennukseksi. Tapaustutkimuksen kautta tarkastelen myös yleisesti rakentamisessa tapahtuneita muutoksia ja kysymystä, palvelevatko teolliseen rakentamiseen tehdyt säädökset kulttuuriperinnön ja ekologisesti tehtyjen talojen käyttöä ja säilymistä.

The post Haapa-aho – pohjalaistalon muutos ja uusi aika appeared first on Maaseudun Uusi Aika.

TkT, yliopettaja,
Lahden ammattikorkeakoulu,
eeva.aarrevaara(at)lamk.fi

Emilia Rönkkö

TkT, tutkijatohtori,
Oulun yliopisto,
emilia.ronkko(at)oulu.fi

Klikkaa artikkeliin!

Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata, miten maaseututaajamien rakennettu ympäristö on Suomessa muuttunut ja millaisessa vaiheessa maaseututaajamat ovat nykyään sekä pohtia, miten ne voisivat hyötyä kulttuuriperinnön ja alueidentiteetin näkökulmista tulevaisuuden kehityshaasteissa.

Maaseututaajamien elinvoimaisuus on vuoroin kukoistanut, taantunut ja jopa näivettynyt. Rakennetun ympäristön muuttuminen on ollut voimakkainta sotien jälkeisenä kautena, ja yhtä aikaa näkyvät eri aikojen rakennustavat luovat sekavan yleisilmeen. Autoliikenteen lisääntyessä teiden leveys kasvoi ja muutti taajamien rakennetta yhdessä uudenmallisten liikerakennusten kanssa. Kapeat kirkonkylän raitit alkoivat siten harvinaistua. Tyypillinen piirre etenkin merkittävien liikenneväylien varteen sijoittuneissa taajamissa on ollut uuden ohitustien rakentaminen, mikä on vaikuttanut merkittävästi yhdyskuntarakenteen muuttumiseen. Asutuksen laajeneminen ja uusien keskusten muodostuminen on häivyttänyt historiallisten tekijöiden näkyvyyttä eri alueilla. On kuitenkin huomattava, että meillä asutus on säilynyt kaikissa kirkonkylissä tai maaseututaajamissa niillä alueilla, joista se on lähtenyt kehittymäänkin. Näin ollen myös historiallinen asuinpaikka tai -alue on arvo, joka voidaan tunnistaa taajamaympäristöissä.

Rakentamisen ohjaus on vakiintunut maaseudulla myöhemmin kuin kaupungeissa. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että modernistisen suunnittelukäsityksen vallitessa vanha rakennuskulttuuri on vähentynyt voimakkaasti. Maaseututaajamiin kohdistuu uusia haasteita, kun väestö vähenee ja ikääntyy. Jatkossa tarvitaan pohdintaa siitä, mistä lähtökohdista ja millä strategialla ympäristö tulisi huomioida, jotta tulevaisuuden elinympäristö vastaisi asukkaiden tarpeisiin. Samalla on arvioitava rakennusperinnön asemaa ja merkitystä tässä yhteydessä.

The post Maaseututaajamien muutosprosessit aluehistorian ja kulttuuriperinnön näkökulmista appeared first on Maaseudun Uusi Aika.